International Festival

29.10

Tänään oli Tohoku University International Festival. Homman nimi oli se, että tuohon Kaikanin viereiselle jalkapallokentälle oli rakennettu kaikenlaisia erilaisia kojuja, joissa myytiin aina kojun tunnustaman lipun valtion ruokaa. Eli Indonesian kojusta sai indonesialaista ruokaa ja Malesian malesialaista. 1000 jenillä sai kolme annosta eri ihan hyvä diili. Siellä oli arvonta, jossa oli ihan hyviäkin palkintoja Pekingin lennosta iPodiin. Tosin täytyy myöntää, että yksisuuntaisen Pekingin lennon rankkaaminen ykköspalkinnoksi iPodin edelle oli vähintäänkin kyseenalainen ratkaisu. No ehkä sen lennon olisi saanut myytyä jollekin kiinalaiselle iPodin hinnalla.

Ruokaa oli monen sorttista ja kun kolme piti valita, valitsin Syyrian, Iranin ja Pakistanin. Nämä olivat muutenkin aika suosittuja, eli ehkä jenkit valkkasi Axis of Evilin niiden ruokien perusteella. Tiedä sitten siitä. Syyrialla oli vähän yllätten ruoan höysteenä ranskalaisia perunoita vai mitähän freedom friesejä lie. Ehkä ne oli sitten Fedayeen Fries. Joka tapauksessa hyvää oli. Iran vei ainoastaan sähköntuotantoon tarkoitetulla uraanilla höystetyllä mössöllä ykkössijan minun listalla. Myös ainoan edustetun oikean ydinasevaltion, Pakistanin, höttö oli hyvää, tosin parasta siinä oli sen hessunhassu mainostushuuto. Jos huutoon on uskominen, ruoan nimi oli Ärrrä Pärrrä, mutta ota siitäkin sitten selvää. Pitää myöhemmin tarkistaa videolta. Pisimmät jonot olivat koko ajan turkkilaisten kojun edessä, mutta ajattelin, että on tuota tullut Suomessa sen verran kebaania vedettyä, etten ala sitä täällä syömään. Monet aasialaisista vaihtoehdoista vaikuttivat myös hyviltä, mutta toisaalta niitä saa täältä muutenkin ravintolasta.

Kentän keskellä olleella lavalla pyöri koko ajan kaikenlaista tyyppiä puhumassa ja tanssimassa ja puhaltelemassa milloin mihinkin pilliin. Oli siellä pari hyvääkin esitystä. Ehkä Halloweenin takia, tai aivan jostain muusta syystä, paikalla oli paljon myös cosplay-asuisia henkilöitä. Tunnistin Evangelionin Asukan. Ei kuitenkaan mitään erikoisen hienoa pukua sattunut silmään, ellei lasketa joidenkin maiden kansallis- tai jotain muita pukuja, jotka olivat aika hienoja. Hauskin ilmestys oli ehkä yksi poloinen vaihtaripoika, joka oli edellisen illan riennoissa hukannut kämppänsä avaimen ja joutui palloilemaan ympäriinsä piletysvaatteissaan; kaislahame-bikineissä.

Ruoan lisäksi sai harrastaa muutakin toimintaa. Itse leikin teeseremoniaa ja soitin jotain japanilaisten muinaista kitaraa, jollain maaliskrapan tyylisellä vehkeellä. En muista enää soittimen nimeä, mutta kyllä siitä jotain pilinää sai irti. Joku setä yritti opettaa meitä soittamaan jotain lauluja, mutta siihen ei mun kyvyt riittäneet. Myös ainakin iranilaisilla oli soittopelejä, mutta niihin en kajonnut.

Minusta festivaalin idea oli aika voitokas. Jos tarjolla olisi ollut vain tietoa eri maista ja niiden kulttuureista, sekä nonstop tanssiesityksiä ja muuta ohjelmaa, olisi ehkä paikalle tullut vain murto-osa tämän päivän kävijöistä. Mutta kun otetaan huomioon se, että suurin osa vierailijoista on opiskelijoita, on halpa ruoka houkuttimena suorastaan nerokas. Valitettavasti festivaalilla ei oikein ollut tarjota mitään ruokailujen jälkeen, joten itsekin suuntasin sitten tylsiksi muuttuneista festivaaleista keskustan iCafeehen pienelle nettihetkelle, joka kyllä vähän epäonnistui sekin, kun en saanut blogejakaan päivitettyä. Tosin ehkä se oli vain hyvä.

Illalla International Festival muuttui jälleen vähän vähemmän tylsäksi kun luvassa oli jatkot täällä Kaikanilla. Oli ihan hyvä meininki, mutta en osannut oikein täysillä heittäytyä mukaan, kun seuraavana päivänä olisi kuitenkin japanin tunnit alkaen kello yhdeksän, enkä ollut lukenut vielä lainkaan läksyjä kuulustelua varten. Vaisua alkua lukuunottamatta oli ihan kivaa silti. Muun toiminnan ohessa opetettiin saksan, suomen ja ruotsin kirosanoja japsitytöille. Oli vähän hankala selittää sanan "perkele" syvintä olemusta ulkomaalaiselle, enkä usko, että edes onnistuin, mutta eipä siinä. Lopulta ilta päättyi vähän ristiriitaisin tuntein. Ja hyvä seikka on se, että olen sentään siinä kunnossa, että pystyn kirjoittamaan tätä blogia ja kohta myös opiskelemaan japania, enkä sammu vain suoraa sänkyyn muistamatta mitään huomenna. Tai ettei alienit abduktoi mua enää minnekään. Tai ainakin toivon niin.