Kymmenes päivä: Viimeinen päivä

Heräsimme hostellin punkista kohtuullisen aikaisin, hoidimme henkilökohtaisen huollon, pakkasimme kapsäkit ja suuntasimme rautatieasemalle. Toverin lentokone lähti aikaisin, joten olimme liikkeellä juuri pahimmassa aamuruuhkassa. Valitsimme silti kyytivälineeksi jo tutun metron. Ehkä pienoinen virhe, koska metromatkustusta ei oltu selvästikään suunniteltu raskaiden kassien ja laukkujen kanssa toteutettavaksi. Pääsimme kuitenkin melko kivuttomasti asemalle.

Asemalla ei ollut aikaa kovin kummoisiin hyvästeihin. Toverilla oli kiire Naritaan vievään junaan ja minulla saniteettitiloihin paskalle. Olin ajatellut viettäväni vielä reissun viimeisen päivän Tokiossa yksin seikkaillen, mutta jalat pahasti rakoilla ja muutenkin väsyneenä päätin vain juoda kahvit ja hypätä heti ensimmäiseen shinkanseniin Sendaihin.

Perillä Sendain pohjoisempi sijainti pääsi näytille: Tokion ja Kioton t-paitakelien jälkeen Sendaissa taivaalta leijaili rauhallisesti alas lumihiutaleita. Bussimatka Kaikanille ja kymmenen kohtalon matkapäivää oli saatu päätökseen onnellisesti, vailla tappioita.

Edessä olisi nyt parin päivän lepo ja sitten nokka taas kohti etelää ja uusia seikkailuita!