Ydinsodan pelossa

10.10

Eilen taisi tuossa naapurissa posahtaa vähän isompi pommi. Ainakaan televisiosta ei muuta tullutkaan kuin juttua Pohjois-Korean ydinkokeesta. Itse asiassa siitä siellä puhutaan tälläkin hetkellä. Pitää toivoa, ettei nyt vuoden sisään tänne tulisi mitään ydinsotia. Tosin olisihan se aikamoinen kokemus vaihtarivuoteen, mutta mieluummin jättäisin kokematta.

Mulla alko tänään koulu vasta kello 13, joten oli koko aamupäivä hyvin aikaa järjestellä muutamia asioita. Tarvitsin pari valokuvaa opiskelijakorttihakemukseen, joten kävin otattamassa ne siinä samaisessa valokuvaamossa, missä otin kuvia myös viikko sitten. Otin tällä kertaa reippaasti kaksi settii, että on tulevaisuudenkin varalle. Meinasin kokeilla läheistä automaattia, mutta onnistuin mokaamaan sen automaattitouhun Helsingissäkin, joten menin suosiolla ihan oikeaan valokuvaamoon.

Sen jälkeen pitikin taas kavuta vuoren päälle viemään sitä korttihakemusta Aobayamaan. Reitti tuntui vieläkin pitemmältä ja raskaammalta kun oli laukullinen kamaa mukana. Jotkut sissit ne vaan veti pyörällä sitä mäkeä ylös, respektii heille. Ehkä myös niille parille tyypille, jotka veti sitä alas. Oli aika hurjan näköstä, sen sekunnin ajan minkä niitä näin. Sain kuitenkin korttihakemuksen jätettyä ja sain jonkinlaisen kortinkin. Jäi vähän epäselväksi onko se nyt lopullinen kortti vai pitääkö vielä hakea joku oikee joskus sieltä. Toivon kuitenkin, että se on mun viimeinen visiitti Aobayamalle vähään aikaan.

Mulla on ollu tänään vähän sellainen olo, että olisin sairaaksi tulossa, joten mietin, että jaksaako lähteä labiin Katahiraan ollenkaan. Menin nyt kuitenkin lukemaan maileja ja irkkaamaan. Selvisi myös, että mun labissa on toinenkin vaihtari, yksi saksalainen ja sitten yksi ruotsalainen, josta en tosin tiedä onko se samassa labissa kuin mä vai jossain toisessa, mutta ainakin samassa talossa. Jostain oudosta syystä me ei olla siellä vielä koskaan nähty, aina vain pois tullessa ulko-ovella tai muuten vaan matkalla sieltä pois.