Vulkaanisten viskihuurujen pyhä kylpylä

Sunnuntaina oli yllätysohjelmaa, kun lähdettiin käymään kohtuullisen matkan päässä olevassa Sakunamin onsenissa. Koska paikka oli jollain tasolla varattu kolmeen asti iltapäivällä, vietettiin alkupäivä matkan varrella olevassa Nikka-viskien tislaamossa.

Matkalla tislaamolle katselin taas näitä Japanin töntyrävuoria sillä silmällä, että olisi kyllä kiva päästä metsään samoilemaan. Vähän hassua miten täällä silleen hiukan kaipailee luontoon, vaikken mikään eräjorma edes ole. Suomessa ei ole vain tajunnut, miten paljon kivempaa on juoksennella ja muutenkin kävellä nimenomaan metsäreittiä kuin ruuhkaisia katuja. Harmi vaan, että en tiedä mitään reittejä täällä, ne on kaukana ja ei ole oikein mitään varustustakaan, jolla viitsisi lähteä jonnekin polulle. Ainakaan tähän vuodenaikaan. Onneksi sentään löytyi netistä hyvää metsämusiikkia lohdutukseksi.

Odotin viskitislaamon olevan suomalaiseen tyyliin pari paikan historiasta kertovaa taulua ja joku pieni tehtaanmyymälä, josta saa ostaa vähän erikoisempia viskejä erikoisella hinnalla. Olin kuitenkin väärässä. Paikassa oli selvästi otettu turistit tosissaan ja tislaamon toiminnan esittelemiseksi oli järjestetty puolen tunnin välein starttaava opastettu kierros. Väkeäkin oli paikalla linja-autoittain aina Tokiosta asti, mikä yllätti.

Itse kierros oli jotenkin niin perijapanilaista. Punahilkkamaiseen asuun pukeutunut opas kuljetti meitä aina etapilta etapille, selitti hetken ja laittoi sitten asiasta kertovan videon pyörimään etapille asennettuun telkkariin. Me turistit katselimme sitten ihastuneina suu pyöreänä. Ymmärsin noin puolet, mutta mieleen jäi vain paikassa vellova vahva viinanhaju. Kierros huipentui Guest Hallin ravintolaan maistelemaan muutamia tislaamon tuotteita. En ole mikään viskiharrastaja, mutta täytyy sanoa, että paremmalle maistui kuin alkon muovikorkkiviskit. Vähän tuntui efektiäkin, kun niitä tyhjään vatsaan veteli. Jotkut japanilaiset herrasmiehet viereisestä pöydästä hakivat lasia lasin perään ja päätyivät vetämään sitten ihan kunnon kännit siinä. Ei tuntunut olevan henkilökunnallakaan mitään moista toimintaa vastaan. Ehkäpä koko homman idea on myydä humalaisille vieraille kunnon lastillinen myymälästä. Tiedäpä sitten.

Viskihuurujen seasta jatkoimme kohti Sakunamin onsenia. Onsen on japanilainen kuumalähdekylpylä, jossa on erilaisia vulkaanisen toiminnan lämmittämiä vesialtaita, joissa japanilaiset lilluvat ja likoavat rentoutuen ja miettien mukavia. Toimintaa onsenissa säätelee jonkinmoinen etiketti, jossa tärkeimpänä sääntönä on itsensä peseminen ennen altaisiin menoa. Muutenkin pitää olla siivosti eikä mesota ja meuhkata liikaa. Yleensä kylpyjen lisäksi onsenpaikassa toimii hotelli ja muuta puuhaa kylpijöiden iloksi. Paikat sijaitsevat hiukan kauempana kaupunkien keskustasta, joten esim työpaikkaporukat tulevat kaupungin hulinasta ryyppäämään ja rentoutumaan onsen-hassulaan.

Paikka oli vähän sokkeloinen ja ehdinkin eksyä matkalla pukuhuoneeseen. Sen verran pahasti, että piti kysyä ihan neuvoa. Mun auttava enkeli taisi vain pelästyä kun pelottava gaijin alko puhumaan sille, että soitti seinäpuhelimesta managerin paikalle ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten sai nolona selitellä sille isommalle herralle, että minne pitäs mennä. No japanilaiseen tapaan en jäänyt opastusta vaille tälläkään kertaa. Pukuhuoneseen päästyäni ensiksi vaihdettiin vaatteet mukavampaan kylpytakin tapaiseen yukata-kimonoon. Yukatan pukeminen ei ollut ylivoimaista edes mulle. Minulla yukata jäi vähän helmasta lyhyeksi, paljastaen mun sulosääret. Ei ehkä ihan etiketin mukaista, mutta en antanut sen häiritä.

Kylpyjä oli useita, mutta menin ensiksi ihan perussettiin. Miehet ja naiset kylpevät omissa oloissaan, joten olin ihan yksin ja piti vakoilla vähän muiden toimia, etten ihan munaa itseäni siellä. No se onnistuikin suuremmitta vaikeuksitta. Vähän pelokkaana kokeilin vettä, mutta yllätyksekseni se ei ollutkaan mitään kiehuvaa, vaan ihan perussopivan tuntuista. Paikalla oli yllättävän vähän ihmisiä, mutta silti mulla jäi paikasta jotenkin uimahallimainen tunnelma. Ei siis sellanen saunamaisen rauhaisa. Vaikka oli se kuumassa vedessä lilluminen ihan mukavaa.

Toinen setti oli sitten ulkoilma-allas. Se olikin paljon enemmän mun mieleen. Tosin paikka olisi tarvinnut kunnon pakkasen ja lunta, niin se olisi päässyt oikeuksiinsa. Mutta kyllähän tuolla lillui nytkin. Oli sen verran kivaa, että olin ehkä vähän liian kauan ja alkoi päätä särkeä. Piti sitten välillä huilailla.

Paikassa olisi ollut vielä kolmaskin allassetti, mutta sen miestenvuoron alkamiseen olisi pitänyt odottaa neljä tuntia. Meillä ei kuitenkaan ollut haluja olla siellä niin kauaa, niin lähdettiin sitten pois ja syömäilemään.

Kokonaisuutena tykkäsin kuitenkin onsenista. Löysin siitä jotain samantuntuista kuin saunassa, mutta vähän pehmeämpänä. Kuitenkin tottumatton voi saada helposti yliannostuksen efektiä, kuten mulle pääsi käymään. Vähän hassua, että testasin onsenit näinkin myöhään, mutta aina edellisillä kerroilla olen ollut sen verran krapulassa, että olen katsonut mieluisammaksi jäädä kämpille. Ja ei, minähän en peru menojani alkoholin käytön takia (kysymys alkoholiongelma-testeissä) :)