Homma on pulkassa!

Kuten olen maininnutkin, lomailun ja laiskottelun sijasta mun helmikuu kului opiskelun parissa. Mun nyt julkistettu tutkimusaihe on siis käyttöliittymäagentti terveystietoja seuraavaan ohjelmaan. Ei mikään huono aihe sinänsä. Huonompi oli se, että mut pistettiin valmistelemaan esitelmä kyseisestä aiheesta melko kiireisellä aikataululla. Joskin täytyy rehellisyyden nimessä tunnustaa, että osa kiireestä johtui päällekkäisyydestä erään toisen raportin kirjoittelun kanssa, jonka olisi kyllä voinut kirjoitella aikaisemminkin.

Tässä välissä voisin muuten sivuta erästä täällä kokemaani ilmiötä. En tiedä onko kyse lainkaan japanilaisille ominaisesta tavasta, mutta kannattaa aina miettiä tarkkaan mitä sanoo, jos jotain kysytään. Mun tutkimusaiheeksi sain käyttöliittymät, kun olin joskus maininnut sen ekana mikä sattui mieleen tulemaan kun multa kysyttiin mikä on ollut kiinnostavaa... Samoin kun mainitsin, että olen nähnyt Azumanga Daioh -nimisen animen, niin olin yhtäkkiä kaikkien puheissa sen animen suurin fani.

Mun esitelmän ei tarvinnut olla mikään kauhean laaja, mikä oli ihan hyvä asia. Siinä oli kuitenkin yllättävän paljon vaikeuksia, kun agentit on mulle kuitenkin sillä tavalla uusi asia. Sainkin paljon apua mun tuutorilta, mitä arvostin suuresti. Olin kuitenkin ajatellut, että karkeahko suunnitelma riittää. Ainakin sellaisen kuvan olin saanut. Niinpä esitelmä oli joiltakin yksityiskohdiltaan jätetty hieman avoimeksi... virhe.

Esitykseni alkoi Suomesta tuttuun tyyliin, kun videotykkiä ei saatu toimimaan läppärin kanssa. Kolmas kone toden sanoi ja pääsin aloittamaan. Esityksessä ei nyt sikäli ollut mitään kummallista. Kahdeksaan kalvon lukemiseen ei kuitenkaan kauaa aika tuhrautunut. Tulkitsinkin professorin naurahtamisen, sen jälkeen kun ilmoitin esitykseni loppuneen, merkiksi siitä, että asiaa olisi voinut olla enemmänkin.

Pidin esitykseni englanniksi, joten en kauheasti odottanut yleisön kysymyksiä ja kommentteja. Saksalainen vaihtarimme kiusasi minua kuitenkin tarttumalla pariin seikkaan agentin suunnittelussa, joka oli kysymysmerkkejä mullekin. Muuten kommentit koskivat lähinnä pieniä yksityiskohtia, joista oli enemmän vastuussa mun tuutori kuin minä itse, mutta yhtä kaikki; sen virheet, jonka nimi paperissa.

Jo mainittu labin toinen vaihtari, saksalainen, oli lähdössä takaisin Saksaan ja piti oman loppuesitelmänsä samassa tilaisuudessa minun jälkeeni. Koska kyseessä oli yhteenveto kaikesta mitä hän oli laboratoriossa tehnyt, grande finale, oli esitys laajuudessaan ja ennen kaikkea laadussa eva-goes-berserkkimäisen ylivoimainen mun surkeaan räpellykseen nähden. Menikin enemmän se aika oman esityksen häpeämiseen, kuin saksalaisen seuraamiseen. Onneksi mun ei tarvinnut alkaa siellä esittämään kysymyksiä enää.

Mutta nyt voin vihdoin todeta lukukauden olevan pulkassa! Seuraavan sitten eri mentaliteetilla, lihakset pumpissa ja expaa keränneenä!