Hassuja elukoita

Keksin vihdoin ratkaisun skandiongelmaan taalla Kawauchilla. Eli saatan paivitella blogia hiukan useammin jatkossa.

Kirjattu 19.10

Jokainen tapaamani Japanissa pyöräillyt henkilö on kertonut joutuneensa pyöräkolariin täällä. Itse onnistuin tässä tavoitteessa jo toisena pyöräilypäivänä. Jotenkin vaan mulle avautui, että tämän maan reikäpäisen pyöräilykulttuurin keskellä selviää vain olemalla itsekin reikäpäinen. Aika hyvin tuo matka meni kun tuolla meni vain "go with the flow" -asenteella liikennesäännöt unohtaen. Siihen asti kun joku tyttö iskeytyi mun Wendy Biken takapuskuriin kun itse olin kaiketi liikentensääntöjen mukaisesti odottamassa vihreää valoa ja tien ylitystä. Vaikka itse olinkin onnettomuudessa ottavana osapuolena, ei mun massiivisen varteni tasapainoa pysty noin vain horjuttamaan ja törmäilijä itse kaatui jonnekin pyöränsä alle. Yllätävän ketterästi se tyttö sieltä kuitenkin itsensä kampesi ylös. Myöhemmin päivällä kyselin labilaisilta, että millaiset liikennesäännöt täällä on pyörien suhteen. Kuulemma Kawauchi-kampuksella niitä ei ole, mikä ei ollut lainkaan uusi tieto.

Päivällä oli japania, mutta jouduin sitten kysymään lupaa opettajalta, että saisinko lähteä puoltatoista tuntia aikaisemmin, kun mulla olisi tapaaminen academic advisorin kanssa. Tietty lupa herkesi ja suunnistin Imoni-partyihin Katahiraan. En sikäli valehdellut, koska siellä oli mukana kaikki labin väki professoreita myöten. Paikka oli paikallisen joen mutkassa aika lähellä meidän labia. Ja millainen paikka se olikaan! Aivan kaupungin keskustassa oli nätti joen ranta, jonka toisella törmällä kohosi hyvin korkea pystysuora kallioseinämä. Joen kourumaisuus sai aikaan hienon eristyneisyyden tunteen kaupungin hälinästä. Aivan täydellinen paikka tuollaisille partyille. Ja todellakin vain kivenheiton päässä Sendain ydinkeskustasta. Mua harmitti, että olin unohtanut kameran kämpille, vaikka nimenomaan se piti ottaa tänään sinne mukaan.

Imoni-party on meidän labin joka syksyinen (jos tämä nyt vielä edes on syksyä) tapahtuma, jossa koko labi kerääntyy tonne rannalle syömään imonia ja muuta hassua ja juomaan kaljaa ja vielä hassumpia. Imoni on kai tämän alueen omaa spesiaalia ja sitä on eri tyylejä. Meillä oli kai Miyagi-imonia ja Yamagata-imonia. Toisessa oli soijaa ja toisessa misoa. Oli niissä muitakin eroja aineksissa kyllä, mutta ehkä toi soija/miso on se mikä tekee sen eron sitten. Suomalaiselle ruokaa voisi kuvailla ehkä helpoiten lihasoppana, mutta ei se tietenkään lihasopalle maistunut. Joka tapauksessa ruoka oli hyvää ja sitä riitti.

Parasta paikassa oli kuitenkin sen eläimistö. Olin jo heti ensimmäisistä päivistä lähtien pannut merkille, että joen yläpuolella liitelee jotain muitakin lintuja kuin variksia. Sanoin jopa yhdelle saksalaiselle, että Suomessa tollai ympyrää lentelee aina haukat. En kuitenkaan silloin uskonut, että täällä kaupungissa mitkään haukat vetelis ilmassa. Olin kuitenkin väärässä: Myöhemmin varmistuin, että ne oli todellakin on jonkinlaisia haukkoja, jotka vetää joen yllä ympyrää. Ja tänään sitten imoni-partyissa haukat lenteli koko ajan yläpuolella. En ole koskaan nähnyt Suomessa petolintuja niin läheltä. Nämä kalasääksen tapaiset olivat nimittäin yhtä kesyjä kuin varikset tai lokit ja kalastivat siinä ihan rauhassa kun syötiin vieressä lihasoppaa. Meinasi mennä koko touhu mun osalta lintubongaukseksi.

Voisi ehkä kertoa muustakin faunasta täällä. Variksia täällä on tosi paljon ja ne on koko mustia. Tuntuvat pitävän enemmän mekkalaa kuin Suomessa ja niillä on sellainen suomalaista raspikurkkuvarista naukuvampi ääni. Muut linnut onkin sitten varpusia, västäräkkejä ja puluja. Vähän yllättäen en ole nähnyt täällä yhtään lokkia, vaikka Sendai rantakaupunki onkin.

Ötököistä pitää mainita hämähäkit. Niitä on kaikkialla, ne ovat isoja, keltapunaisia ja kutovat verkkojaan joka paikkaan. Verkotkin on kunnon verkkoja, ei mitään pikku pitsiä räystään nurkassa vaan ihan kunnon ansoja epäonnisille hobit... eikun japanilaisille seikkailijoille. Hienoin rakennelma oli kävelytien yli lyhtypylvään ja pensasaidan väliin. Verkon "tukipylväät" olivat melkein kolmen metrin etäisyydellä ja verkon ali mahtui kävelemään. Hämähäkkejä lukuunottamatta en oo paljon ötököitä nähnytkään. Tosin yliopistolla joku tyttö konttasi rukoilijasirkan perässä sitä kiusaten.