Verkkomaailman Hegemonia

16.10

Yritin maksaa tänään vuokraa, mutta ei sitten ollut toimistossa ketään paikalla. Lähdin sitten japanin tunneille. Meidän kurssia pitää kaksi opettajaa, nuorempi Abe-sensei torstaisin ja sitten vanhempi sensei maanantaisin. Luulin aluksi, että tuo vanhempi olisi vähän tiukkapiposempi mutta se olikin ihan mukavan rento. Se oli vähän sellanen kaikesta jotain tietävän oloinen, just sellainen kuin itsekin haluan olla. Respektii siis hänelle. Suomesta se tiesi jonkun yksikätisen pianistin, joka oli viime viikolla vetänyt Sendaissa konserttia. Vähän harmitti, kun en ollu sellaisesta tyypistä koskaan kuullutkaan. Pitää ottaa myöhemmin selvää. Koska opettaja oli kaikille uusi, meillä oli jälleen kerran esittelyt alussa. Ne esittelyt menikin sitten kyllä tosi hapokkaiksi. En tiedä oliko vähän puolin jos toisinkin jotain katkoksia kommunikaatiossa, mutta ainakin hauskaa oli.

Kävin myös International Divisionissa käväsemässä ja täytin sellasen conversation partner lapun. Jos joku haluu mun kanssa puhuu japanii se voi ottaa mun emailin ylös. Meni vähän leikiksi kun piirtelin poroja ja muumeja siihen, mutta ajattelin, että niin se ainakin huomataan :D

Jouduttiin sitten vahingossa Leen kanssa Mori-roomiin, jossa morilaiset juotti meille kahvia, teetä ja kaikenlaisia munkkeja ja muita herkkuja. Maistoin myös ihan super sweetest grapei. En tiedä millä taialla niihin oli saatu niin järjettömät määrät sokerii... Ehkä injektioneulalla :D En edes oikein osannu suhtautua sellaseen yhtäkkiseen kestitykseen. Sanoivat kuitenkin, että pitää ensi kerralla tulla aikaisemmin, että kerkee syödä enemmän. Minkähanlaiset partyt siellä on sitten aikaisemmin ollut. Joka tapauksessa aina maanantaisin ja torstaisin voi mennä sinne syömään ilmaista ruokaa ja jutteleen kaikkea mahdollista. Pitää käydä aina jos ehtinee.

Illemmalla kävin myös vihdoin vähän pitemmän reissun käytetyn musiikin kauppaan. Olihan siellä vaikka mitä. Melkein kaikki vähänkin parempi musiikki lopussa... No, tarttui sieltä yksi levy matkaan kuitenkin. Kyseisen kaupan tuotejärjestely ei ollut tästä maailmasta, joten jonkun tietyn bändin etsiminen oli aika vaikeaa. Kävin myös toisessa levykaupassa ja yllätyksekseni siellä oli aika paljon suomalaisten artistien levyjä. Jopa sellaisten, joista en ole Suomessa koskaan kuullutkaan.

Ostin myös vihdoin polkupyörän, koska en saanut vuokraakaan maksettua, niin oli rahaa siihen. Lisäksi jalassa oleva rakko ei oikein tykännyt mun saksilla suorittamistani kirurgisista operaatioista (lääkärihän täällä on kallista, niin pitää itse hoitaa kaikki), joten ei huvittanut kävelläkään kämpille. Olin käynyt yhdestä pyöräkaupasta kyselemässä käytettyä pyörää halvalla, mutta oli niin pieniä, etten sitten viitsinyt ostaa. Keskustan depaaton antama 10% alennus kaikista pyöristä sinetöi tämän puoliksi heräteostosmaisen päätökseni. Pyörän väri on nyt hopea ja vaihteita yksi. Minusta nimittäin on aika sama, onko pyörässä yksi vai kolme vaihdetta. Yhtä hiki tulee ylämäissä ja alamäessä ei ollenkaan. Yritin etsiä myös jotain animetilpehöörikauppaa, että saisin jonkun coolin Evangelion -tarran takalokariin helpottamaan tunnistusta. En kuitenkaan äkkiä sellaista löytänyt. Ehkä pitäs vaan kirjoittaa tussilla siihen "Evngelionm".

Pyöräily täällä oli sinänsä kokemus. Ei täällä mitenkään liikaa ihmisiä ole, mutta täällä ei tunnu pyöräilyyn pätevän minkäänlaiset liikennesäännöt. Tai sitten täällä on sääntöjä, mutta kukaan ei niitä noudata. En edes rehellisesti sanottuna tiedä, pitäisikö mun ajaa pyörällä oikeaa vai vasenta laitaa. Japanilaiset tuntuu ajelevan missä niitä huvittaa. Ja vielä aika vauhdilla. Tuolla keskustan ihmisten seassa on sikäli helppoa, että kun ajelee vain rauhassa niin kyllä sitä aina tietä löytää. Mutta sielläkin saa koko ajan pelätä, että milloin joku hullu ajaa pyörällä takaa päälle, jos vähänkään jarruttaa. Risteykset ovat niin ahtaita, että kun odottelee valon vaihtumista, meinaa silloinkin joku ajaa sivusta päälle. Yritin keksiä, miten olisin mahdollisimman vähän tiellä, mutta vähän turhalta se tuntui. Oma lukunsa on nämä ahtaat kadut ilman kevyenliikenteenväyliä aamuruuhkassa, kun autojono on sen kadun mittainen. Siellä saa sitten puikkelehtia autojen seassa kadun puolelta toiselle. Ellei se olisi kuitenkin lopulta niin paljon nopeampaa, valitsisin mieluummin kävelemisen.

Hain myös mun Alien cardin ja pystyin vihdoin täyttämään ton nettihakemuksen toisen osan. Pitää vielä huomenna laittaa se postiin ja netti pitäisi olla tulossa. Marraskuulle se silti menee, vaikka mikä olisi. Toivon todella, että se myös toimisi täällä, sillä ne jotka tilasivat alussa sen huonomman netin, ovat jo saaneet yhteyden Verkkoon, ja me parempaa hedelmää himoinneet saamme vielä kärsiä kiirastulisessa Korpimaassa odottaen pääsyä Hegemoniaan.

Kuten arvata saattaa, luin myös matkalukemiseksi ostamani Dan Simmonsin Hyperionin loppuun. En tiennyt, että kyseessä oli jatkokertomus ja Hyperion on vain sen ensimmäinen osa. Alkoi kyllä vituttamaan kun ostin noin koukuttavan kirjan ja nyt se jäi kesken. Yritin etsiä englanninkielistä versiota kirjakaupasta, mutta en löytänyt. Pitää etsiä vielä lisää, kai se nyt olisi Japaniinkin tuotu. Kyseessä kun on kuitenkin Hugo-palkinnon voittaja.