Koulu, Majoitus, Random Hassuja...

Lokimerkinta 30.9.2006

Eilen oli sitten taas virallista ohjelmaa. Lähdimme heti aamusta yliopistolle Aobayama -kampukselle, jossa oli tämän vaihto-oppilasohjelman viralliset avajaiset. Ennen avajaisia oli hillittömät kaavakkeentäyttösulkeiset ja selitykset miten ilmoittaudutaan kursseille jne. En oikein tajunnut mitään, mutta eivät tuntuneet muutkaan tajuavan. Onneksi saatiin kaikki printillä niin voi lueskella illalla mitä ne yritti siellä sanoa. Jokin Koike-säätö tarjosi meille vielä ilmaisen "lunch partyn" läheisessä ravintolassa, jonka status jäi vähän epäselväksi.

Kiertoajelu kampuksella oli sekin aika sekava, koska bussin ikkunasta ei saanut oikein käsitystä missä mikin on. Ajeltiin vain ympäri eri kampuksia ja välillä huudeltiin mikä mikin on. No, ainakin oli hyvä jutella taas uusille ihmisille bussissa. Hyvä asia oli se, että näytettiin missä oli Student Exchange Division ja mahdollisuus käyttää nettiä. Tulee varmaan hengailtua siellä melkein koko ajan sitten kun koulu alkaa ensi viikolla. Harmi vaan että paikka on Kawauchissa ja mun tunnit kaikki aika kaukana Aobayamassa tai tosi kaukana Katahirassa. Kirjasto oli kanssa ihan ok paikka, pitää käydä siellä lukemassa aina jotain lehtiä ja oli siellä jotain englanninkielisiä kirjojakin. Tohoku Universityn kirjastossa oli myös jonkun tyypin kuuluisa kirjakokoelma, haisi kyllä vähän homeelle se kellari missä ne sitä piti, mutta kaipa ne tietää enemmä kirjojen säilyttämisestä kuin minä.

Sendaita markkinoidaan puiden kaupunkina ja tuolla kampusalueella se kyllä todella näkyy. Koko paikka ikään kuin hukkuu metsään. Toisin kuin Suomessa, missä laajakaan männikkö ei juurikaan haittaa näkyvyyttä tai mitään, täällä puut on niin massiivisia että parikin puuta blokkaa kaiken näkyvyyden lehvästöillä ja se taas haittaa vähän suunnistamista. En tiedä miten talvella sitten käy.

Illalla menimme taas tuohon ihan vieressä olevaa paikkaan syömään kanan sydämiä. Ne on kyllä ihan jees, eikä edes vatsa tunnu menevän pahasti sekaisin. Toisaalta jotkut tilasi listalta randomilla aika hyviä annoksia. Yritin laittaa nimiä muistiin niin pystyy tilaamaan ensi kerralla. Ruoan jälkeen ajateltiin sitten viihteillä taas jotain ja kun odoteltiin aulassa saatiin mukaan noin 20 hengen porukka. Keskustassa tavattiin enemmän tai vähemmän sattumalta Sendain "wanhat" parrat, jotka lähti meidän kanssa viihteelle. Tapasin myös yhden oululaisen tyypin, joka oli tullut tänne vaihtoon 2v sitten ja jäänyt tänne. Oli aika outoa puhua yhtäkkiä suomea, vaikka en ole ollut täällä kuin vasta viikon.

Meitä olikin sitte kasassa aivan järjetön legioonallinen, kunnon Gaijin Invasion. Vähän epäilytti, että lieköhän missään paikassa niin paljon tilaa perjantai-iltana. Lopulta kuitenkin mentiin wanhojen johdolla aika hassuun ravintolaan, missä oli jonkinlainen afrikanheimot/kalastus -teema ja mm. suihkulähde. Diili ei ollut paras mahdollinen, mutta ei se nyt haitannut. Lopulta homma meni taas juomapelien pelaamiseksi. Musta olisi voinut olla menemättä, sillä kun joku kaatoi tuopillisen housuilleni, meni jotenkin pelifiilikset. No ainakin on syy opetella käyttämään pesukonetta, kun ei ehkä viitsi mennä tonne professorimiittiin kaljalle haisevilla vaatteilla.

Lopussa oltiin vielä menossa karaokeen, mutta hinta oli aika kova, 3000enii kahdelta tunnilta. Ois tehny jo vähän liikaa yhdelle illalle joten lähdin sitten parin muun tyypin kanssa taksilla saattamaan vähän enemmän huvittunutta singaporelaista. Taksilla kulkeminen täällä ei sinänsä oo kauhean kallista, kunhan on vain se 3-4 ihmistä jakamassa taksia. Mikä on ihan hyvä, koska viimeiset bussit kulkee joskus 2300 aikaan, eikä huvita kävelläkään.


Tänään oli tarkoitus hommata puhelimet parin tyypin kanssa, mutta koska kommunikaatiot on vähän heikossa jamassa, niin en sitten löytänytkään niitä. Lähdin sitten kaupungille yksin seikkailemaan. Tällä kertaa päätin repaista ja mennä kävellen. "I think it's not that far!" -asenteella. Ja oikea asenne se olikin. Tästä on keskustaan noin kolmisen kilometriä, jonka kävelemiseen ei nyt mitenkään mahdottoman kauan mene. Suunnistamiseen mulla oli pettämätön keino, aina alamäkeen ja aina isompaa katua seuraten. Keskustan pääkatu Higashi-nibancho-dori löytyikin aika helposti ja siitä osasinkin.

Ostin jälleen adapterin läppärille, sillä tuo mun ensimmäisen kerran ostanut ei jostain syystä toiminut läppärin paksumpien palikoiden kanssa. En itse asiassa tiedä miksi. Luulin että noi EU-piikkien paksuudet ois melkolailla standardeja, mutta mun läppärin johdossa ne oli pari milliä liian paksut ja adapterin muovi niin kovaa, ettei ne sinne menny vaikka kuinka runnoin. Tällä kertaa löysin yllättäen naismyyjän joka osasi melkein paremmin englantia kuin minä. Olisi pitänyt kysyä siltä miksi se osaa niin hyvin, liekö joku jenkkisiirtolainen. Kuitenkin häneltä sai aika helposti ostettua just sen mitä tarvitsin ja nyt läppärikin syö japanilaista sähköä kuin aina ikään. Nyt voi sitten viettää aikaa koneella, eikä tarvitse vain nukkua tai juhlia koko ajan. Vielä kun saisi netin, johon voi kai vierähtää muutamakin viikko.

Löysin myös sen kirjakaupan, jonka yläkerrassa sai käyttää nettiä. Se ei sitten ollut yhtään sen lähempänä kuin juurikin sen kirjakaupan yläkerrassa, josta me kysyttiin aikaisemmin neuvoa. Jostain syystä myyjä ei osannut meitä neuvoa sinne. Tai sitten se ranskalainen tyyppi vain kysyi jotenkin väärin. Olisi pitänyt itse kysyä. Joka tapauksessa paikka oli aika simppeli, 30 minuuttia aikaa estettynä lähes kaikki järkevä mitä netissä voi tehdä. Ei hyvä, mutta tyhjää parempi. Yritin etsiä jotain web-ircciä, mutta en löytänyt mistään mitään joka toimisi. No sain ainakin luettua pari mailia. Mulla oli ajatuksena että menisin muihinkin nettipaikkoihin heti sen jälkeen, mutta en vaan sitten jaksanut jos ne vaikka olisivat yhtä rajoittuneita kuin tuo Aerin yläkerrassa oleva. Pitäisi etsiä joku sellainen nettikahvila-tyylinen, mutta niitä on vähän paha löytää tuosta vaan.


Ajattelin, että voisin vähän kertoa tästä mun kämpästä täällä. Eli asun Tohoku University International Student Housessa, joka on nimensä mukaisesti yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden asuntola. Vähän hassusti tää paikka on yliopiston vieressä, muttei suinkaan Tohokudain, vaan Tohoku Fukushi Daigakun, joka on ihan eri koulu. Sendaissa on käsittääkseni vielä pari muutakin yliopistoa jossain. Keskustaan ja kampuksille on suunnilleen sama matka, mikä kyllä taittuu kävellen, mutta taittuisi vielä paremmin pyörällä. Joka puolella taloa on jostain syystä hautausmaa ja loogisesti muutama muutama hautakiviveistämö.

Huone on vähän isompi kuin minun Oulun yliopistokadun boksi, ainakin se tuntuu siltä. Lisäksi tässä on yhtä iso keittiö omana, kun taas Oulussa se on jaettuna. Vessa ja suihku pitää edelleen jakaa muiden kanssa, mutta se ei ole kovinkaan iso ongelma. Suomalaiselle vähän outona asiana on kaasulla toimiva hella ja kuuma vesi. Lämmittimet ja jääkaappi sentään sähköllä. Saa nähdä miten asiat ovat uudessa talossa, jonne muutamme huhtikuussa.

Bussipysäkki ja 24h auki oleva FamilyMart on ihan vieressä, joten asiat ovat sikäli ihan hyvin. FamilyMart ei tosin myy alkoholia. Tässä lähellä on myös aika paljon muita liikkeitä, mutta kaikki tuntuu olevan vähän piilossa asuintalojen keskellä. Eli tavallaan täällä ei ole sellaista liikekeskusta, minne kaikki kaupat olisi keskittyneet Suomen tapaan, vaan kaikki tämän asuinalueen kaupat sun muut ovat sirpaleina asuintalojen joukossa.