Kuultu 4.10.2006

Kuultu 4.10.2006

Tänään sain taas hyvän esimerkin japanilaisten suuresta auttavaisuushalukkuudesta. Kv-keskuksen aulassa joku sai ilmeisesti epilepsiakohtauksen, joka aiheutti hirveätä häsläämistä ja juoksemista työntekijöiden keskuudessa. Katselin vähän sivummalla karttaa niin kaksi kertaa joku lopetti juoksemisen mun kohdalla ja kysyi tarvitsenko jotain apua. Yritin sanoa, että jos on kiire niin en tarvitse minkäänlaista auttamista ja niin ne sitten jatkoivatkin juoksemista. Luulisi kyllä tollasten sairaskohtauksien olevan aina kaikkien auttamista ja neuvomista tärkeämpää.

Kävelin taas labiin Katahiraan. Yritin jälleen kysyä, että mitä mä siellä teen, mutta ei sitä tuntunut tietävän oikein kukaan. Kun en oikein ole selvillä noista tutkimushommista ylipäänsäkään. No, asentelin Ishii-kunin kanssa printterin ajureita noin tunnin ajan, ja loput sitten irkkasin monologia kuuroille korville. Huomenna on tutkimusryhmän seminaari, missä kai kaikki esittelee viikon tuotoksiaan. Jospa siellä selviäisi vähän enemmän. Mä en oo ihan varma edes, että tietääkö edes se mun professori mitä mun pitää siellä tehdä. No, olen vielä luottavaisin mielin.

Puhuin itseni myös japanissa parempaan ryhmään. Kieliopinnoista vastaava professori sanoi, että helpommassa saan luultavasti helposti täydet pisteet, mutta vaikeammassa joudun tekeen self-studyy. No, oon ainakin 2 ekaa viikkoo vaikeammassa. Haluun uskoa, että pärjään siellä, koska olis kuitenkin kiva opetella jotain uuttakin asiaa ja kehittys toi vaikeampien lauseiden hallinta. Aattelin ottaa tavoitteeksi, että jouluun mennessä vois jo keskustella noiden labilaisten kanssa silleen jo kohtuullisesti. Tosin se on kyllä just hyvä, että niiden kanssa on pakko puhua japania ja myöskin kuunnella sitä. Se on kuitenkin eri asia kuin jossain kaupan kassalla asioidessa.

Nyt kun koulu alkoi ihan virallisesti, monet on ostanut täältä pyöriä. Itsekin aion kyllä ostaa sykkelin, mutta toistaiseksi olen jatkanut kävellen. Tänään kävelin Kaikanilta Kawauchiin, Kawauchista Katahiraan ja vielä takaisin Kawauchiin. Päivän päätteeksi etsin vielä tästä Student housen läheltä pyöräkauppaa ja löysinkin sellaisein kauppakeskittymän, mitä kaipasin aikaisemmin. Ei se nyt kovin iso ole, mutta siellä on kuitenkin yhden kadun varrella muutama marketti, ravintoloita ja jopa vaatekauppoja. Oikaisin sieltä vielä kämpille, mutta pitäisi aina muistaa jättää noi uusien reittien etsintä ja muut suunnistusjutut valoisaan aikaan. Meinasi jo tuolla pimeillä kujilla harhaillessa sortua kysymään joltain, että missä vitussa oon, mutta onneksi juuri sillä hetkellä paikallistin viimein itseni.

Pitää huomenna yrittää ottaa molemmat läppärit mukaan, että pääsisin laittamaan nämä jutut vihdoin nettiin. Mutta saapa nähdä kun huomenna on täyspäivä, ja tunnin ruokatauko menee kävellessä Katahiraan. Toi on muuten nyt labin alettua aika paha ongelma mulla, kun ei ehdi syödä mitään aamupalaa, ja sitten ruokatunti menee siirtymisiin, niin ei kerkee syödä mitään vasta kuin joskus 18 aikaan kämpillä. Tietty vois ostaa jotain pikahassua ruokaa ja syödä sitten Katahirassa, mutta en viitsisi alkaa sille linjalle. Niin ja huomenna on luultavasti pyykkipäiväkin, pitää selvittää mihin reikään ne pulverit yms. vedetään.