Pikkujoulu

Tännekin yrittää talvi tulla ihan tosissaan. Sinänsä aikakin, onhan jo kohta joulukuun puoliväli. Mutta mulle ei olisi niin väliksi. Tänä aamuna oli kuitenkin ensimmäinen ihan oikea lumisade, joskaan ei siitä maahan jäänyt juurikaan mitään.

Alkuviikosta sain vihdoin soitettua nettifirmaan ja kyseltyä, että milloin ne jaksais tulla asentamaan. Sain tietenkin japanilaiseen tapaan ystävällistä palvelua ja mulle selitettiin, että ne saa equipmenttejä vasta kuun puolivälissä ja tulevat sitten asentamaan. Tuli mieleen, että ei taida se equipment mikään peruskaapelimodeemi sitten ollakaan. Ihmeelliset on säädöt tässäkin talossa kun DSL ei toimi jaetun puhelinlinjahässäkän takia, eikä näköjään television kauttakaan bitti kulje normaalisti. Kovasti olivat pahoillaan, mutta musta pahoittelut mitataan vasta sitten kaupanpäällisissä. Sain sentään tietää, että ainakin mun nettihakemuslomake oli kelvannut, vaikka se olikin täytetty vähän vapaamuotoisesti. Jouluksi olisi kuitenkin netti tulossa, paras joululahjamme!

Kuten olen tässäkin blogissa monesti maininnut, on maaliskuussa edessä muutto uuteen asuntolarakennukseen, mikä sijaitsee tuossa oikeasti kivenheiton päässä ihan vieressä. Viikolla tuli sähköpostiin ensimmäiset sneak-peekit uusista huoneista, jos ei huomioi joidenkin rohkeiden tiedusteluretkiä rakennustyömaan raja-aidan taakse. Jos katselee pelkästään ominaisuuslistoja, voi sanoa olosuhteiden hiukan huononevan. Huoneet ovat pienempiä ja vessan ja suihkun lisäksi joutuu jakamaan myös keittiön tarpeineen. Varsinkin oman jääkaapin puuttuminen voi tulla olemaan tuskaisaa. Pelottaa ajatellakin miten kahdeksan tyypin ruoat mahtuu samaan kaappiin. No, ehkä omassa tapauksessani helposti. Jääkaappini täyttyy nykyisinkin lähinnä oluesta. Koskaan kun ei voi olla varma milloin alkaa ryyppäjäiset.

Olen kuitenkin edelleen innoissani uuteen taloon muutosta, vaikka joitain systeemejä joutuukin jakamaan toisten kanssa. Talo on kuitenkin yleisesti ottaen ihkauusi, jonka ainakin pitäisi tietää reilua parannusta yleiseen asumismukavuuteen. Esimerkiksi homerihmaton suihku, toimivat vessat... Huoneissa on ilmastointi, mikä lienee roksor kesällä. Se voisi tarkoittaa myös sitä, että seinät olisivat sen verran tiiviimmät, että lämpöä pysyisi edes vähän seinien sisäpuolella. Tosin en tule siinä talossa talvea enää viettämään, joten se jää sitten muiden koettavaksi. Toinen hieno juttu on ominaisuuksiin merkitty Internet Access, joka toivottavasti on jotain muuta kuin tämän nykyisen talon kämäset säädöt. Villeimmissä unelmissa olis tietysti joku valokaapeli FTTH-ihanuus, mutta voi olla liikaa pyydetty. Mutta jos ajattelee, että se on ihan uusi talo Japanissa, niin ei nyt ehkä olisi mahdotonta, että sinne olisi fiberitki vedetty valmiiksi. Toivossa on hyvä elää.

Tapasin jälleen mun conversation partnereita. Toisen kanssa juttu oli taas vähän sellasta "Oho, lintu." "Oho, ruohoo." -tasoa, mutta toisen kanssa tuli jutskailtua aika pitkäänki, pääasiassa Suomesta, kun se oli kauhee Suomi-fani. En kyllä muista oliko sillä mitään erityistä syytä.

Suomesta puheen olleen perjantaina oli Sendai-Finland Wellbeing Centerin pikkujoulutjohon mutkin oli ystävällisesti kutsuttu. Wellbeing Center on eräänlainen suomalaisten tukema vanhainkoti, jonka yhteydessä on myös R&D-yksikkö, joka tukee ja auttaa suomalaisia ja japanilaisia pääasiassa hoito- ja terveysalan vehkeitä kehitteleviä yrityksiä löytämään yhteisen sävelen Japanin ja maailman valloitusta varten.

Paikalla oli Wellbeing Centerin väkeä, suomalaisia ja japanilaisia yritysihmisiä ja sitten meitä suomalaisia vaihtareita. Varsinkin muita vaihtareita oli kiva nähdä ja tavata, tosin moni oli jo nyt vuodenvaihteen tienoilla lähdössä takaisin Suomeen. Mikä oli sääli, koska jäi nuo pikkujoulut varmaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi miitiksi. Ihan hauskat pippalot, vaikka luulin, että olisi aika jäykkää. Mutta äkkiäkös se suomalaisilta jäykkyys katosi kun oluttölkit saatiin auki, ja sitten loppuillasta niin salmiakki- kuin kirkkaatkin koskenkorvat. Jouluruoat oli enemmän japanilaisia kuin suomalaisia, mutta hyviä silti. Oli sentää riisipuuroa ja kotiinviemisiksi saatiin ihan oikeaa ruisleipää!