Mysteerien Maitokolmio

Lauantaina oli jälleen pienen ekskursion paikka. Tällä kertaa valloitin yhden eteläisistä kaupunginosista, Nagamachin. Nagamachissa sijaitsee ihailtavan yksinkertaisella mielikuvituksella nimetty ostoskeskus, "The Mall". Keskus koostuu kahdesta sillalla toisiinsa yhdistetystä rakennuksesta, joista toisen nimi on samalla yksinkertaisuudela "The Mall Part 2". Sisältä löytyi vielä kauppa nimeltä "The Shop". Harmi, ettei tätä käytäntöä ollut enää jatkettu pitemmälle. Loppujen lopuksi paikan kiersi kuitenkin yllättävän nopeasti. Siksi The Mall oli ehkä pieni pettymys. No oli siellä ainakin sokeritonta Spriteä, jota en kuitenkaan lähtenyt raahaamaan sieltä asti kämpille.

Kävin myös lähellä olleessa viinakaupassa ja olihan siellä vaikka mitä. Hinnatki olivat suomalaiselle kohtuullisen halpoja, tosin eipä taida eroa olla kuin veroissa. Ostin melkein kuin muodon vuoksi pullon viskiä ja sinistä Chimayta. Huomaa kyllä kuinka rajoitettua kaikki alkoholin mainostamiseen ja myymiseen liittyvät jutut Suomessa lopulta onkaan. Seiyusta sai muten neljän litran viinapönikän kaupanpäällisiksi tonnikalapurkin. Tiedä sitten oliko tämän tarjouksen takana jokin sumeampi logiikka.

Kotimatkalla näin oudon näyn kun näin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen lähellä kaupungintaloa olevalla aukiolla. Jesse on aika harvinaisuus Japanissa, joten kaarsin pyörällä siihen eteen, missä noin neljä ihmistä otti kuvia ja räpsäisin pari itsekin. Esitys jatkui vielä hetken, kunnes yksi reipas nuori mies tuli mun luo ja esitteli itsensä esityksen järjestäneen korealaisen ryhmän jäseneksi. Selvisi, että he olivat korealaisia kristittyjä yliopisto-opiskelijoita, jotka olivat tulleet Japaniin julistamaan ilosanomaa pakanoille. Samalla mulle myös selvisi, että ne neljä valokuvaajaa olivat samaa sakkia ja minä ainoana olin koko esityksen yleisö.

Kun ristiinnaulitseminen ja kuolleista herääminen loppui, yritin lähteä vaivihkaa, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun olin vähän niin kuin kaikkien huomion keskipisteenä. Kun tanssijat ja kaikki muut sitten kokoontuivat piiriin mun ympärille ja alkoivat laulamaan ja siunaamaan mua alkoi käydä jo vähän ahdistavaksi. Lopulta pääsin kuitenkin lähtemään ja toivottelin hyvät päivänjatkot ja että saisivat enemmän yleisöä esityksilleen. Vastaukseksi sanoivat, että minä ja Jumala on tarpeeksi yleisöä heille. No, miten vain.

ま

Sunnuntaina vietettiin Donto-sai festivaalia, joka virallisesti päättää uuden vuoden juhlinnan täällä Sendaissa. Koska juhlapaikkana oli Ozaki-hachiman shrine, joka sijaitsee ihan lähellä Kaikania, lähdimme pienellä vaihtariporukalla parin japanilaisvahvistuksen kera ottamaan selvää, että millaisesta juhlasta olikaan kyse.

Väkeä oli matkalla festareille kohtuullisen runsaasti ja päästiin perille hyvin virran mukana. Pyhäkköalueelle oli pystytetty markkinahengessä runsaasti erilaisia kojuja, joista sai hattaraa ja muuta ruokaa. Lisäksi oli kaikkea muutakin markkinapuuhaa eli erilaisia pelejä ja arvontoja yms. Reitin päässä paloi iso kokko, johon japanilaiset heittelivät roskaa ja muuta tavaraa palamaan ja samalla käsittääkseni esittivät toiveita, tai saivat muuta hengellistä tyydytystä.

The main event oli kuitenkin se, kun varsin suuri joukko vähäpukeisia miehiä ja hiukan enemmän pukeutuneita naisia alkoivat juosta ryhmittäin palavaa kokkoa ympäri kantaen lyhtyjä ja muunlaisia vehkeitä ja standaareja. En huomannut katsoa heitettiinkö nämäkin esineet lopulta palamaan. Yleisö oli jollain tasolla mukana kannustamassa näitä rohkeita.

Tämän jälkeen väkijoukko soljui kohti varsinaista pyhäkköä, missä sitten kalisteltiin kelloja ja toivottiin kaiketi taas jotain. Verhon takana pyhäkön ylin pappi ja apotti siunaili puolialastomia juhlaan osallistujia. En tosin tiennyt suoritettiinko tätä ennen vai jälkeen kokon ympäri juoksemisen.

ま

Japanin kulttuurikurssimme teki keskiviikkona pienimuotoisen field tripin yhteen Sendain tunnetuimmista nähtävyyksistä, Zuihodeniin. Zuihoden on Sendain kovimman jätkän, daimio Date Masamunen hautamausoleumi. Masamune oli eläessään hyvin toimelias ja ehti sotimisen ja muun tappelemisen ohessa myös harrastaa mm. gon pelaamista. Masamune salli kristittyjen meuhkata alueellaan ja hänen lähettinsä kävivät jopa Paavin luona kylässä. Lempinimen Yksisilmäinen lohikäärme Masamune sai kun isorokko vei häneltä näkökyvyn toisesta silmästä ja tästä suivaantuneena mies päätti kaivaa sokean silmänsä ulos kuopastaan. Helpotus kai sekin.

Itse asiassa olin jo pitkään suunnitellut vierailevani kyseissä paikassa, mutta onneksi en ehtinyt, sillä nyt paikkaa ylläpitävä organisaatio tarjosi meille ilmaisen sisäänpääsyn ja opastetun kierroksen.

Itse paikka koostui itse pytingistä, museosta ja jostain toisesta kompleksista, joka oli käsittääkseni remontissa, eikä sinne saanut mennä. Hautapyhäkkö oli hienonnäköinen kaikkine koristeineen, mutta täytyy taas mainita, että kyse oli sodan jälkeen rakennetusta kopiosta. Jenkit pommittivat alkuperäisen rakennuksen, kuin myös suurelta osin koko Sendain, tuhannen pillun päreiksi. Ainoina olivat säilyneet paikalle johtavaa polkua reunustaneet puut, jotka olivat itse Masamunen ajoilta.

Oppaanamme toiminut, Zuihodenissa tutkijana työskentelevä, herra selitti kuitenkin, että pommituksesta seurasi jotain hyvääkin. Kun paikka oli kerta raunioina, japanilaiset avasivat saman tien itse haudan ja kaivoivat Masamunen luut ja muut kamat esiin. Kuulemma löytyi kaikki se mitä legendojen mukaan pitikin. Esineet olivat näytteillä pyhäkön vieressä olevassa museossa, ja on kuulemma ainutlaatuinen. Henkilökohtaisesti ne ei nyt kauheasti jaksaneet säväyttää, onhan noita samuraivehkeitä ennenkin tullut nähtyä. Jännin oli kuitenkin Date Masamunen 1:1 patsas sotavarusteet päällä. Varreltaan alle 160 senttinen Masamune ei ihan vastannut sitä pelottavan samurain kuvaa, jonka olin hänestä ja muista aikakauden miekkamiehistä saanut. Ei liene kuitenkaan epäilystäkään siitä, kumpi voittaisi kohdattaessa... Tosin toinen meistähän on jo valmiiksi kuollut.