Lomat palo, lepo!

Kuten olen jo maininnutkin, meillä pitäisi olla nyt loma meneillään. Monet olivat suunnitelleet reissua kuka minnekin, aina Hokkaidosta Koreaan. Toisin oli mulla, labista annettiin vain tylysti aikataulua käteen, että sopisi olla paikalla tuolloin ja tuolloin. En kauheasti ilahtunut ja ajattelinkin puhua asiasta professorin kanssa. Tämä oli siis tilanne jotakuinkin kaksi viikkoa sitten, kun tarinamme jäi kesken. Lienee aika antaa tohtori Liveseyn jatkaa kertomusta.

Olin odottanut lomiani ja reissuamista kohtuullisen kovasti ja ajatus lomien palamisesta ei hirveästi innostanut. Siksi kävin ensiksi kysymässä kv-keskuksesta, että ovatko tälläiset eroavaisuudet aikatauluissa ihan normaalia toimintaa. Kuulemma ovat. Sanoivat myös, että voisin kyllä viettää lomaa jos haluan, mutta ei se kyllä mun pisteitä kenenkään silmissä parantaisi. Japanilaiseen tapaan niillä oli hinku soittaa heti paikalla mun professorille, mutta pistin kaikkeni sen estämiseen, koska en halunnut antaa kuvaa, että olisin puhunut kenenkään selän takana.

Professori kuitenkin ehti ennen mua ja aika pian mulla oli sovittu tapaaminen. Tapaaminen koski mun tutkimusta, jonka tekemiseen sain lisävalaistusta ja ohjeet. En tiedä oliko kv-keskuksen tädit soitelleet vastoin käskytystäni vai oliko kyse sattumasta, mutta professori otti lomakysymyksen esille ennen kuin kerkesin tehdä sen itse. Sanoin, että olin suunnitellut reissuja maaliskuuksi, ja jäin sellaiseen käsitykseen, että lomailu on ihan ok. Valtakunnassa kaikki hyvin!

Mutta ei. En tiedä mitä tein väärin, mutta ehti kulua vain kaksi päivää, kun mulle lykättiin helmikuuksi hommaksi vielä toinen tiivistelmä ja vielä suullisen esityksen valmistelu ja esitys! Eli saan kyllä lomailla, kunhan ehdin tehdä nuo hommat. Meinasi vähän pää räjähtää. No, maaliskuu on mun lomaa, sanoivat mitä sanoivat.