Fiinaa ja Farewell

Nyt lukukauden loppuessa seuraa väistämättä sellainenkin ikävä ilmiö, että osan ihmisistä on täältä lähdettävä erinäisistä syistä takaisin kotiin. Jotkut olivat tulleet alunperinkin vain puoleksi vuodeksi, toiset taas ovat olleet täällä jo sen verran kauan, että huvittaa jo muutenkin palata kotikonnuille. Mutta kaikessa haikeudessaan näissä kotiinlähdöissä on tietenkin parasta läksiäisjuhlat. Ja viimeisellä kouluviikolla niitä riittikin.

Ensimmäiset jäivät kyllä aika löysäksi pannukakuksi. Yhdellä tanskalaisella piti olla juhlistukset, mutta lopulta meitä oli vain muutama paikalla. Mutta tulipahan istuttua pitkästä aikaa irkkupubissa. En oikein pitänyt paikasta, kun se oli niin pieni ja täyteen ahdettu ja vieläpä etupäässä länkkäreitä. Olut oli sentään hyvää. Mutta niin kauhean kallista, kun on jo ehtinyt tottua nomihodaihin. Irkkutyyliin oluttakaan ei saanut heti vaan sitä piti odottaa sen aikaa, että se ehtisi tekeytyä. Suomessa oluen odottaminen aiheuttaneisi mellakan.

Maanantain juhlinnoista ei sen enempää, paitsi että minulle sattui perin ikävä tapaus. Olin juuri lähdössä viettämään iltaa ja kävin vielä ulostustarpeillani paikallisissa saniteettitiloissa. Kohtuullisen helpon suorituksen jälkeen nousin reippaasti aikaa säästelemättä ylös, tarttuen samalla housuihini nostaen ne vyötäisilleni. Kun sitten kuulin takaa pöntöstä loiskahduksen osasin jo pelätä pahinta. Digikamerani suojapusseineen oli tipahtanut vyöltä suoraan paskaiseen pönttöön. Refleksini olivat salamannopeat ja poimin kameran talteen. Valitettavasti olin myöhässä ja kamera meni kirjaimellisesti paskaksi.

Perjantaina oli sitten kertaluokkaa isommat partyt kun singaporelainen Lee juhlisti pian koittavaa poistumistaan maasta. Lee on sellainen supersosiaalinen tyyppi ja olikin kutsunut syömään melkein jokaisen tuntemansa ihmisen täältä. Meitä olikin sitten ainakin muutama kymmenen henkeä aina japaninopettajasta ja kv-keskuksen työntekijöistä lähtien, kun ahtauduttiin buffet-tyyliseen ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää, mutta meinasi loppua välillä kesken.

Syömäilyjen jälkeen jakauduimme kahtia toisten halutessa karaokeen ryyppäämään ja toisten vain ryyppäämään. Yllättäen meidän nätti japaninopettaja Abe-sensei lähti meidän ryyppyporukan matkaan ja johdatti meidät vielä johonkin omaan kantapaikkaansa. Oli allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta viihteellä opettajan kanssa. Opettajan status unohtui kuitenkin nopeasti ja keskustelu oli vapautunutta. Tosin kun porukan keskustelu kääntyi erityyppisiin pornon alalajien luokitteluun, Abe-sensein piti sattumalta lähteä...

Myöhemmin viikolla kävimme vielä viinihodaissa, jossa sai melkoisen halvalla hyvän määrän viiniä. Laatu oli kuitenkin täyttä paskaa. Voisin sanoa, että paskinta maistamaani viiniä koskaan, vaikka en viini-ihmisiä olekaan. Mutta pakkohan sitä oli juoda, kun siitä oli maksettu ja halusimme humaltua. Kuuntelimme myös katusoittajia ja kun nämä pyysivät jotain raapustusta vihkoonsa minä olin nyt "se joka osaa piirtää" ja jouduin piirtämään siihen kirjaan. Piirsin aika huonon kuvan ja häpesin, kun jotkut japanilaiset ohikulkijat tuli katsomaan mun piirtämistä. Luulin vain, että me ollaan siinä minuutti ja sutaisin hätäisesti jotain. Oltiin kuitenkin tunti. No, ensi kerralla parempaa yritystä.

Lopuksi paskimmat läksiäiset. Eric joutui lähtemään takaisin kotiin hoitamaan syöpään sairastunutta äitiään. Ei keritty edes mitään juhlia, kun oli niin pikainen lähtö ja kiireitä koulussa. Tosin eipä siinä olisi oikein mitään juhlatuulta ollut kenelläkään. Mua vähän hävetti, kun ehdin päivitellä omia ongelmia ja sitten toinen lataa jotain tollaista. Ei oikein keksinyt mitään sanottavaa sen jälkeen.