Viimeinen viikko koulua... vaiko sittenkään?

Japanissa vietetään tuntemattomista syistä lomat keväällä lukukauden loppuessa. Kovan (just... :) opiskelun jälkeen kaipaakin vähän laiskottelua, löhöilyä ja lomailua.

Vaikka kurssien viimeisillä tunneilla ei ollut kauheasti tekemistä, tuli vähän haikea tunnelma, kun tiesi, ettei enää joitakin opettajia näkisi koskaan. Optisten verkkojen professorista jäi kuitenkin hyvä kuva. En muista vieläkään miehen kiinalaista nimeä, mutta päästi viimeisellä tunnilla kaikki lähtemään ja sanoi vielä yrittävänsä antaa kaikille parhaan mahdollisen arvosanan. No, uskon kun näen.

Japanin tunnilla jokaisen piti pitää jonkinlainenloppupuheenvuoro vastineeksi ensimmäisen tunnin esittelyille. Mun puheenvuoro oli kyllä ihan kauhea, en keksinyt mitään hauskaa sanottavaa ja en ole oikein muutenkaan hyvä spontaaneissa esiintymisissä, varsinkaan japaniksi. Opettaja kommentoi, että olin aluksi vaikuttanut melkoiselta vässykältä, mutta lopussa paljastunut "tosi mieheksi". Mulla ei ole kyllä mitään aavistusta miten hän oli tällaiseen johtopäätökseen päätynyt. Japanilaisen sanomana otan sen kuitenkin kohteliaisuutena. Lopuksi otettiin vielä ryhmäkuvia. Mun rooli oli piirtää poissaolevien kuvat taululle edustajiksi.

Japanin kulttuurikurssin sitten missasinkin. Kun olin aamulla käynyt vessassa kolme kertaa kahteenkymmeneen minuuttiin, katsoin parhaaksi jättää aamutunnit väliin ja palauttaa mun essee myöhemmin sähköisesti. Jostain syystä mun poissaolo aiheutti kauhean haloon ja mua oli kaivattu suureen ääneen niin tunnilla kuin sähköpostitse kolmen eri mailin verran. Pari seuraavaa päivää miltei jokainen vastaantulija kysyi multa miksi olin puuttunut tunnilta. Pitää muistaa jatkossa, ettei tärkeiltä tunneilta parane olla pois vaikka mikä olisi.

Perjantaina sitten jouduinkin taas sattumalta hassuun tilanteeseen. Tällä kertaa miesmalliksi. Olin Japanese Economyn jälkeen kv-yksikön tietokoneluokassa surffailemassa, kun yksi toimistoneideistä ryntää sisään ja haluaa meidät valokuvattaviksi kansainvälisen yksikön mainoslehtiseen, joka on jollain tavalla osa yliopiston 100-vuotisen taipaleen juhlistusta. Muut tuntuivat tietävän asiasta jotain jo ennakkoon, minä en. Olin parransänkineni ja hapsottavan tukan kanssa vieläkin epäedustavampi kuin yleensä, mutta en antanut moisen asian häiritä.

Kuvauksissa jouduimme esittämään visaisten kysymysten esittämistä, iloista keskustelua ja nauraen talosta ulostautumista. Vaikeita tilanteita, mutta ei tarvinnut edes paljoa näytellä. Keskustelukin oli iloista, kun puhuimme seuraavan viikonlopun kännäämisistä. Harmi, ettei kamera tallentanut tätä vaihto-opiskeluun olennaisesti liittyvää asiaa juhlamainokseen.

Labissakin asiat menivät eteenpäin, kun sain vihdoin tietää mun tutkimusaiheen. Tämä olikin hyvä, sillä mulla on noin kolme viikkoa aikaa kirjoittaa tiivistelmä mun tutkimuksesta. Joka siis ei ole kovinkaan paljon, kun ottaa huomioon, etten ole aloittanut koko tutkimista. Onneksi kuulin vähän huhuja, että tämä eka tiivistelmä ei olisi niin vakavahenkinen, jotkut olivat aikaisempina vuosina kirjoittaneet mm. laboratorionsa ryyppäyksistä. Itse aihe on käyttöliittymä jonkinlaiseen terveystietoja tallentavaan ohjelmaan. Enempää en siitä vielä tiedäkään.

Huolestuttavampi tieto oli se, ettei meidän laboratorio pidä mitään lomia helmikuussa. Antoivat vaan listan millon mun olisi hyvä olla paikalla. En oikein innostunut tälläisesta lomien polttamisesta ja kysyinkin kv-yksiköstä miten asiaan pitäisi suhtautua. Voisin olla halutessani lomalla, mutta ei se ainakaan pisteitäni ja arvosanaani mitenkään tulisi nostamaan. Tällä hetkellä mun loman kohtalo onkin epäselvä, mutta pitää puhua vielä proffan kanssa... Mutta vaikka mitä tapahtuisi, maaliskuussa mua ei kyllä labissa näy, se on jo nyt selvä.