Uuteen kotiin

Aprillipäivänä oli sitten aika muuttaa vanhasta Kaikanista uuteen kotiin. Uusi koti ei sijaitse kaukana... vain satakunta metriä ja monella paljon vähemmän. Tapani mukaan jätin pakkaamisen viime tippaan ja yllättävän paljon rojua oli jo puolessa vuodessa ehtinyt kertyä.

Itse muuttopäivänä heräsin aikaisin, kävin suihkussa ja lähdin hakemaan avaimia uuteen kämppään. Koska olin lähdössä muuttamaan, olin pukenut päälleni paskaisimmat verkkarini ja muutenkin ulkoasuni oli sottainen. Tunsinkin itseni hieman alipukeutuneeksi, kun uuden talon management tervehti meitä puku päällä aulassa ja ohjasi meidät jonkinlaiseen orientaatio-tilaisuuteen. Tilaisuus ei onneksi kestänyt kauan; katsoimme vain uudessa talossa asumiseen ja elämiseen opastavan opetusvideon. Video sortui japanilaisuudessaan välillä komiikankin puolelle, mutta täytyy myöntää, että se oli lopulta opettavainen.

Uusi talo, ytimekkäästi nimetty University House Sanjo, sijaitsee samalla tontilla Kaikanin kanssa ja koostuu neljästä eri rakennuksesta. Kolmessa asuu opiskelijoita ja neljäs on komento- ja kontrollikeskus. Asukkaat on jaettu unitteihin, suomeksi voisi varmaan sanoa soluihin, joissa yhdessä asuu kahdeksan henkeä samaan sukupuoleen katsoen. Jokaisella asukkaalla on pienehkö huone parvekkeella ja kaikki muu onkin jaettava asuintoverien kanssa.

Koska talo on uusi, se on myös kohtuullisen Hi-tech. Ainakin verrattuna vanhaan Kaikaniin. Ovet aukeavat joko itsestään, korttia heilauttamalla tai salaisilla koodeilla. Valot syttyvät automaattisesti. Kaasun kanssa ei tarvitse enää pelata vaan huoneessa on sähköinen ilmastointi. Kuumaa vettäkin saa suoraan hanasta. Myös Kaikanilla aina niin paskaiset kylpyhuoneet ovat uutuudessaan varsin mukavia käyttää, kun ei tarvitse vetää henkeen ties mitä sienensiittiöitä. Pönttökin lämpiää itsestään ja suihkuttaa pyllynkin kokkareista puhtaaksi.

Tavaroita kantaessa meni yllättävän paljon aikaa. Tarjolla olisi ollut muutamia kärryjä tavaroiden kuljetukseen, mutta en jaksanut alkaa tappelemaan niistä. Kyllä nyt mitä tahansa kantaa sata metriä ilman kärryjäkin. Loppujen lopuksi tavaroiden kantaminen oli helppoa, kun ei ollut mitään suurempaa huonekalua siirrettävänä. Lopuksi siivosin kämpän huolellisesti ja täytyy myöntää, että siivoa kyllä oli. Likaisempaa lattiaa en ole nähnyt koskaan aikaisemmin, paitsi muuttaessani Oulun kämpästäni Japaniin puoli vuotta sitten... Onneksi tällä kertaa imuri toimi.

Siivoustarkistus oli hieman erikoinen. Kävin pyytämässä toimistotätejä tarkistamaan kämppäni. Olin melko varma läpimenosta. Olin omasta mielestäni oikeasti siivonnut ihan hyvin. Epäilykset heräsivät kun tädit ottivat mukaansa sylillisen siivousvälineitä lähtiessään huoneeseeni. Kyse ei ollutkaan tarkistamisesta, vaan uudelleensiivoamisesta. Heti ensiksi tädit nostivat kaasulieden paikoiltaan ja paljastivat ennen näkemättömiä paikkoja huoneestani. Minulle osoitettiin aina paskimmat hommat ikkunanpielien kuuraamisesta viemärin puhdistukseen. Virheeni oli se, että olin pitänyt sitä kuntoa, missä kämppä minulle luovutettiin, jonkinlaisena referenssinä omalle siivoukselleni. Virhe! Jouduin vielä maksamaan 600 jeniä ekstraa lampun vaihdosta. Ei minusta pahakaan hinta, onneksi en mennyt ostamaan lamppua itse.

Sain muuten sattumalta selville, että vanha Kaikan on rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1983. Aikamoinen yllätys, kun ottaa huomioon talon paskan kunnon. Maanjäristykset ja Japanin kuuma ja kostea kesä lienevät aika myrkkyä taloille. Toisaalta jos suihku- ja wc-tilojen siivous on ollut 25 vuotta samalla tolalla niin ei ihmekään jos seinästä puskee seitikkiä.

Jos nyt jotain huonoa tulee mieleen tästä uudesta kämpästä, niin onhan tämä pieni. Tilaa on ehkä 2/3 siitä mitä Kaikanilla. Se viimeinen kolmasosa on parveketta. Vähän outo ratkaisu, itse olisin mieluummin asunut hieman leveämmin. Tosin kesän kuumuus voi vielä muuttaa mieltä. Toinen puute on säilytystilan vähäinen määrä. Kaikanin huone oli ahdettu täyteen kaappeja ja hyllyjä, jopa lasivitriini löytyi. Täällä tilanne on päinvastainen. Pikkuinen henkarikaappi yhdellä hyllytasolla ja vieläkin pienempi itsenäinen hylly ovat ainoat kalusteet koko huoneessa. Ei toivoakaan saada mun kamoja mahtumaan tänne mitenkään järkevästi hankkimatta lisäkaluja. Myös hi-tech kulkukorttisysteemi mutkistaa asioita. Koska toisiin soluihin, tai edes rakennuksiin ei pääse millä tahansa kulkukortilla, on kaverien luona kyläily paljon vaikeampaa kuin ennen.