Hallituksen kokous

Nykyinen kotikaupunkini Oulu ja nykyinen asuinpaikkani Sendai olivat päättäneet aloittaa yhteistyön ja tätä juhlistamaan ja todistamaan oli Japaniin lennätetty veronmaksajien rahoilla koko Oulun kaupunginhallitus, valtuuston puheenjohtaja, kaupunginjohtaja ja joukko sekalaisia siipeilijöitä niin politiikan kuin liiketoiminnan saralta. Koska olen ainoa oululainen vaihto-oppilas täällä, katsoi Sendain kaupunki asialliseksi kutsua myös minut paikalle edustamaan.

Ensimmäinen keissi oli illallinen keskustan japanilaisessa ravintolassa. Illallinen oli epämuodollinen ja puku päällä olin suomalaisiin verrattuna hiukan ylipukeutunut, mutta Japanissa puku ei failaa koskaan. Pahaksi onneksi en ollut vielä oppinut kumpi täältä lähtevistä kahdesta bussilinjasta kiertää sitä puolta keskustaa jonne halusin, joten tulin valinneeksi väärin ja aiheutin itselleni hieman juoksumatkaa. En halunnut olla myöhässä ja aikaa ei ollut kovinkaan paljon liikaa.

Olin sovitussa paikassa noin kolme minuuttia etuajassa ja kun kysyin ovella odottaneelta tarjoilijalta olinko oikeassa paikassa oli yhtäkkiä koko monikymmeninen suomalaisseurue takanani. Ihmiset alkoivat jonottamaan, jotta pääsisivät kättelemään minua ja sen jälkeen sisään ravintollaan. Jollain ihme tavalla olin kuin kutsujen isäntähenkilö, kuin linnanjuhlissa ikään. Hrr... Lehdistö räpsi kuvia kun kättelin kaupunginjohtajaa ja muita pamppuja. Olisin itse halunnut olla vähän näkymättömämpi. Tyyliin "Hide in the shadows" tai "Stealth is always in fashion".

Olin jo istumassa johonkin nurkkapöytään syrjään ja pimeyteen, kun minut sitten haluttiinkin istumaan siihen vippipöytään Oulun kaupunginjohtajan, valtuuston puheenjohtajan, hallituksen puheenjohtajan, Wellbeing centerin johtajan ja japanilaisen isännän seuraan. Osoitin barbaarisuuteni tilaamalla juomaksi olutta, kun muut pöydästä olivat tietenkin tilanneet viiniä sillä aikaa kun olin vielä etsimässä itselleni sitä pimeää nurkkaa. Mutta kyllä se olut aina paremmalle maistuu kuin viini. Loppuillan istuin kuitenkin eri pöydässä VTT:n professorin ja muutaman valtuutetun seurassa. Oli ihan mukavaa ja hassuja juttuja. Itse kertoilin lähinnä japanikokemuksista.

Lehdetkin yrittivät haastatella, mutta vastasin lyhyesti ja ympäripyöreästi niin, että tuskin riittää mitään kirjoitettavaa. Luulisi suomalaisryhmän touhuavan sen verran tärkeämpiäkin juttuja, että yhden suomalaisvaihtarin läsnäolo ei nousisi lööppeihin.

Seuraavana iltana oli sitten vuorossa vastaanotto läheisessä hotellissa, jolloin paikalla oli suomalaisten lisäksi myös heidän japanilaiset vastinkappaleensa, sekä paljon ihmisiä eri yrityksistä ja korkeakouluista. Opiskelijalle ilmaiset ruoat ja juomat olivat tietenkin jees, eikä tilaisuutta voinut jättää hyödyntämättä. Toivottavasti tulevat toistekin, ja kutsuvat mut taas syömään...