Suomineidon puhemiehenä

Lähtiessäni Suomesta olin saanut päiväkäskyn mainostaa Oulun yliopistoa vaihtopaikkana japanilaisille opiskelijoille. Käsky oli aiheellinen, sillä Tohoku Universitysta, tai japanilaisia vaihtareita yleensäkään, ei liiemmin ole kotikoulun käytävillä liikkunut. Tähän oli tarjoutunut mahdollisuus melko pian saapumisemme jälkeen, mutta sekoiltuani sähköpostiosoitteen kanssa en saanut infoa ajoissa ja tilaisuus meni sivu suun. Tänä keväänä tarjottiin uutta mahdollisuutta ja tartuinkin heti tilaisuuteen.

Koska en ollut nähkääs aiemmin ollut, oli tapahtuman lopullinen luonne kuitenkin vähän epäselvä. Pitäisikö meidän pitää jonkinlainen esitelmä vai olisiko meillä jonkinlainen oma nurkkaus, missä mainostaisimme asiaamme.

Tullessani ajoissa paikalle havaitsin erään vaihtareista esittelevän omaa kouluaan salissa. Pelko hiipi pitkin selkäpiitä. Sittenkin esitelmä? Olin kyllä varautunut lataamalla koulun sivulta valmiin Powerpoint-esityksen, joten sen suhteen ei ollut huolta. Henkinen valmistautumiseni oli kuitenkin kokonaan toinen asia. Onneksi meille vakuutettiin, ettei esitelmistä olisi kyse. Meidän tulisi vain vastata japanilaisten esittämiin kysymyksiin.

Kun meidät oli sitten esitelty jo kolmatta tuntia infoja ja esittelyjä kuunnelleille japanilaisille jaettiin koko sakki kolmeen ryhmään vaihtokohteen maantieteen mukaan. Pohjois-Amerikka, Aasia ja Eurooppa. Yllätyksettömästi Amerikan joukkue keräsi massat ja Aasiakin jonkin verran. Euroopalle jäivät jäännöspalat.

Vähän huonosti meitä oli vain kaksi vastaamassa kysymyksiin. Minä Suomesta ja Claes Ruotsista. Ranskalainen tai saksalainen ei olisi ollut paha vahvistus. Nämä maat olisivat varmasti kiinnostaneet, tosin kaikki väittivät, etteivät olleet vielä miettineet Eurooppaa tarkempaa vaihtokohdetta.

Euroopan ydinalueen vahvistuksia ei kuitenkaan paljon tarvittu, kun ei japanilaisilla ollut mitään kysymyksiäkään. Tilaisuuden luonne oli hiljaisuus ja seisominen. Onneksi olin ottanut mukaan valokuvia ja syntyi vähän keskusteluakin. Kuvat olivat kyllä vähän perseestä, koska Yodobashi Cameran tulostusautomaatti ei ollut hyväksynyt Oulun yliopiston ottamia, mitoiltaan epästandardeja kuvia. Näyttämäni kuvat jäivät sitten muutamaan luontokuvaan Oulusta ja Rovaniemeltä. Nekin oli otettu lähinnä silloin uuden, ja myöhemmin paskapöntössä tuhoutuneen, kameran testaamiseksi. Loput kuvat olivat kavereiden vapun juhlinnasta, tosin mitään kovin paljastavia kuvia en viitsinyt näyttää ilman lupaa.

Koska aikaa oli, kaivoin vielä läppärinkin ja näytin parille kiinnostuneelle loputkin kuvat ja vähän perusinfoa Oulun yliopistosta. Japanilaiset vaikuttivat innostuneilta, mutta sitä he ovat aina ja kaikesta, joten siitä nyt ei voi päätellä mitään. Kyselivät kuitenkin asunnoista, turvallisuudesta, ihmisten kielitaidoista ja opinnoista. Aika perussettiä. Kerroin sitten omatoimisesti vapusta, oluesta, pileistä, känkystä ja muusta tärkeämmästä.

Loppujen lopuksi tunsin ainakin täyttäneen marsalkkojen päiväkäskyn. Eri asia innostuiko kukaan Oulusta niin paljon, että saisi aikaan hakea sinne. Jos vain muutama lähtee Eurooppaan vaihtoon ja vaihtokohteita on kuitenkin niin paljon, en yhtään ihmettele, ettei joka vuosi Ouluun ole tunkua Japanista.