Satunnaista läppää huhti-toukokuulta osa 1

Nyt on jo toukokuukin lopuillaan ja täytyy todeta, että paljon on jäänyt ni paljon asioita kirjaamatta ylös. Paljolti siksi, että kun on ollut aikaa kirjoittaa, olen uhrannut sen sitten matkamerkintöjen raapustamiseen. Näin tämä päivittäinen elämä on jäänyt blogissa vähän vähemmälle huomiolle. Korjataan sitä nyt sitten tässä merkinnässä.

Kuten olin jo joskus ennustanut, kevätlukukausi toi tänne lisää suomalaisia. Tampereelta saapuivat Mikko, Hannu ja Jani. Tapasin kaksi ensin mainittua sattumalta kombinissa. Suomalaiset tunnistaa jostain syystä aina. Viimeksi mainittu tuli tavattua sitten myöhemmin. Ajattelin kahdeksan kuukautta sitten, että on ihan mukava, kun ei ole muita suomalaisia maisemissa. Eipä tarvinnut ainakaan suomea puhua, ja tutustuu muihinkin. Noh, oli kai se sitten niinkin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että paljon mukavampi, kun on muitakin, jotka jakaa saman kielen, kulttuurin ja arvopohjan jne...

Nyt parina viime kuukautena onkin tullut harrastettua suomalaiseen tyyliin juomastelua ihan uudella asenteella. Yleensä toiminta on tapahtunut lähinnä fenno-ugrilaisessa seurassa, joskus osana isompaa internationaalia, joskus taas pienemmällä porukalla, mutta huomattavan usein vahvistettuna korealaisella vahvistuksessa. Sendain kai jo jättänyt Åke mainitsi meille joskus, kuinka nomihoodaitkin saa aivan uutta nostetta kun tulee uusia. Ja täytyy myöntää, että oikeassa on ollut. Pääsee vähän kuin elämään sitä alkuihastusta Japaniin uudelleen. Tai jotain sinne päin. Ehkä.

Perusnoomihoodai-systeemien lisäksi löysimme eräänä iltana varsin randomilla mukavan pienen The Beatles Bar -nimisen baarin, jossa on tullut nyt käytyä parikin kertaa. Baari on kaikkiaan olohuoneen kokoinen, kaksi pöytää ja baaritiski. Nurkassa sentään vessa. Nimensä mukaisesti Beatles on paikan idea, niin sisustuksessa kuin luonnollisesti myös musiikissa. Myös paikan isäntä on kuin ilmetty John Lennon kampauksineen ja pyöreine silmälasikehyksineen. Beatles-baari onkin mukavan kodikas vaihtoehto illan aloittamiseen tai lopettamiseen. Muiden asiakkaiden poistuttua meitä on ilahdutettu vaihtamalla musiikki omia makujamme vastaavaksi; Yellow Magic Orchestraan tai Led Zeppeliniin. Varsin oiva paikka siis.

Vähän erilaista kokemusta tarjosi Neo Brothers -niminen hiphop-luola, jonne löytäminenkin oli jo hankalaa, puhumattakaan kotiinpaluusta. Tunnetusti en ole mikään hiphopin ystävä, joten onneksi sisäänpääsymaksuun sisältyi yksi ilmainen drinkki. Kun sitten tilasin kupongilla paikan vahvinta troppia, sain lasiin 90-prosenttista vodkaa ja jotain sinistä väriksi. Vähän erilaiset drinksut kuin suomen baaritiskeillä siis. Maku oli hirveä, mutta juoma ajoi asiansa. Moista räppiluolaa ei olisi selvänä kestänyt. Ei sitä kyllä kovin kauaa kestänyt muutenkaan. Katsoinkin pian parhaaksi yrittää kotiinpaluuta, vaihtelevalla menestyksellä.