Benizakuran mystinen kuolema

Japanissa kevät on kova juttu. Paljolti siksi, että talvi ei ole kovin kummoinen ja kesäkin melko pitkälle paskaa. Syksystä japanilaiset sentään tykkäävät. Tilanne on oikeastaan täysin päinvastainen verrattuna Suomeen, missä kesä ja talvi erottuvat säiden puolesta erittäin selvästi, ja kevät ja syksy ovat enemmän tai vähemmän paskaa siitymävaihetta vuodenajasta toiseen. Suomessa keväältä puuttuu syksyn ruskan tapainen symboli, mutta Japanissa kevät tuo kirsikankukat niin puiston puihin, kännykän taustakuviin, kauppojen hyllykoristeiksi ja olutpakkausten kartonkeihin.

Ja olutkartongithan ovat tärkeitä, kun siirrytään ihastelemaan kirsikankukkia ulkosalle syömisten ja juomisten kanssa. Toimintaa kutsutaan nimellä hanami, eli kukkien katselu, ja mistä ikinä syystä tahansa vähänkin järjestäytyneet ryhmät harrastavat tätä aamusta iltaan lähes koko kukkakauden ajan. Kirsikankukat eivät kovin kauaa puissa pysy, vaan satavat parin viikon päästä maahan kuin lumi dramaattisimmassa japanilaisessa elokuvassa. Tämän jälkeen koivut puskevatkin jo innolla lehteä. Itse katsastin kukat pariinkin otteeseen ensin labin ja sitten jossain muussa tilaisuudessa. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta ankara krapula ja muu väsymys esti osallistumisen. Ja olihan ne kukat ihan nättejä, varsinkin kun Suomessa ei sellaisia kukkaispuita näe. Harmi vaan, ettei oikein ollut optimaalista säätä kuvien ottoon, mutta ainahan on photoshop.

Tykkään kyllä tästä japanilaisesta laboratorio-systeemistä, missä ollaan vähän kuin yhtä perhettä tai työyhteisöä. Järjestetään partyja ja kaikkea sen sellaista. Jotain samanlaista voisi olla Suomenkin kouluissa. Tosin ei taitaisi Suomessa tilat, henkilökunta ja rahat riittää moiseen oppilaiden ryhmittelyyn.

Kirsikkakuvia