Loppunut kaikk' on työ --ei sittenkään!

Viimeinenkin rutistus kouluhommista on nyt takanapäin. Vihoviimeiseksi (ei sittenkään!) koitokseksi jäi tällä kertaa japanin esitelmä. Oma aiheeni ei ollut tällä kertaa ohjelmistoagentti, vaan jo mainitsemani Linux vs. Windows. Esitelmä olisi voinut mennä paljon paremmin, sillä jätin pari oivaa peliliikettä käyttämättä. Ensinnäkin kunnon yöunet olisivat varmasti piristäneet myös esitystäni. Toiseksi kaikkein tärkein peliliike olisi ollut esitelmän kirjoittaminen etukäteen paperille ja lukea sitten suoraan siitä. Itse selostelin omasta päästä, jolloin esitelmän sujuvuus luonnollisesti kärsi.

Miten sitten tästä eteenpäin? (sittenkin kouluhommia!) Suomeen paluu tuo mukanaan ikäviä paperihommia, joita ei kyllä nyt jaksaisi edes ajatella. Onneksi taitaa olla vielä viikko aikaa, ennen kuin niiden kanssa pitää alkaa tosissaan touhuamaan. Vielä vähemmän jaksaa ajatuksia uhrata siivoamiselle, mutta sekin on pakko, kun menin jo varaamaan tarkastuspäivät asuntolan toimistolta.

Kovin isoihin reissuihin ei ole enää varaa, mutta ainakin kerran pitäisi vielä Tokioon päästä. Labin tuutorini Ishii-kun lupasi näyttää minulle "True Akihabaran", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Odotan kuitenkin innolla.

Sellaisen päätöksen kuitenkin tein, että maksimoidakseni lopunaikojen hauskuuden, aion tehdä joka päivä jotain, mitä en voi tehdä Suomessa. Ehkäpä noistakin teoista saa tähän blogiinkin asiaa.

Ironisesti vain hetki tämän postin kirjoittamisen jälkeen sain tehtäväksi kirjoitella vielä jonkinlaisen raportin projektistani. Eli ratkesi tämä tekemättömyyden ongelma ihan itsestään! Yay!