Loppuesitelmä

Tämä viikko on mennyt melko pitkälle esitelmöimisessä ja siihen valmistautumiseen. Loppuesitelmä, tuo vaihto-ohjelman grande finale, oli nimittäin eilen keskiviikkona.

Olen aina ollut hyvin huono esitelmöimään ja muutenkin yleisön edessä. Kuten olen sanonut, stealth on enemmän mun juttu. Japanissa en ole ollut niin järkyttävän huono yleisön edessä, mutta erinäisistä syistä esitelmäni ovat olleet melko avuttomia esityksiä. Ne ovat olleet surkeiden sattumusten summia, jolloin esitykseni on ollut aina jotain ihan muuta, kuin sillä kerralla olisi haluttu (loppuesitelmä labissa) tai sitten kaikki on mennyt omien kämmäilyjen tai vaan karman piikkiin päin persettä (demonstraatio labissa). Joskus syynä on ollut kuitenkin vain riittämätön panostus (esitelmä maglev-junista).

Nyt oli kuitenkin jo ensimmäisestä päivästä lähtien rummutetun suur-esitelmän aika. Esitelmät pidettäisiin kahtena eri iltapäivänä viiden tunnin sessioissa Aobayaman isossa salissa. Yleisönä ei olisi enempää kuin kaikki ohjelman vaihto-oppilaat ja sekailainen sakki professoreita ja muita japanilaisia.

Kaikkien oli tarkoitus kuunnella kaikkien esitelmät, mutta koska professorini halusi kuulla esitelmäni laboratoriolla tiistaina ennen sen esitystä keskiviikkona, minun piti tulla ensin labille. Kun sitten esittely siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin ja jouduin vielä vähän muuttelemaan pari kaaviota proffan mieltymysten mukaisiksi, tulin skipanneeksi kaikki tiistain esitelmät. Eipä sillä, että viiden tunnin kalvosulkeiset olivat hurjasti kiinnostaneet. Toisaalta en tiedä mitä menetin.

Ehdin kuitenkin kuunnella niitä hyvän tovin keskiviikkona, koska oma vuoroni oli viimeisen ryhmän ensimmäinen, neljä tuntia aloituksen jälkeen. Yllättäen paikalla oli vain hyvin vähän professoreita ja muutenkin japanilaisia. Yleensä paikalle vaivautuneet eivät jaksaneet kuunnella kuin juuri sen oman laboratorionsa oppilaan esityksen. Minun professorini oli lähettänyt tuutorini Ishiin vakoilemaan esitystäni.

Aiheita oli mukavan laajalta alueelta, osa enemmän kiinnostavia ja osa vähemmän. Robotit ja jonkinlaiset geenit ja muut mikrotason öllyköiden toimet olivat ehkä kuitenkin kaksi sekalaisesta massasta erottuvaa ryhmää. Mielenkiintoisimman esityksen palkinnon keskiviikolta annan ruotsalaiselle Davidille, joka kertoi suunnittelemastaa rakettilaskuvarjojääkärirobotista. Tai ainaki jotakin sinne päin.

Oman esitelmäni aihe oli jo neljättä kertaa sama: User Interface Agent. Tällä kertaa esittäminen menikin yllättäen melko nappiin. Minulla oli asiaa juuri seitsemäksi minuutiksi ja kysymyksiinkin osasin vastata. Onneksi yleisössä ei ollut liiemmin ohjelmistoagenttien harrastajia. Ishii sanoi myöhemmin, että olin jossain vaiheessa puhunut komponenteista systeeminä tai jotain sinnepäin, mutta en anna pikkumokien haitata. Olin niin iloinen esityksen onnistumisesta, että en oikein jaksanut keskittyä loppuihin esityksiin, vaan piirtelin robotteja käsiohjelmaan. Niistäkin tuli ihan nättejä.

Tilaisuus loppui ajallaan, mikä on melkoinen suoritus viiden tunnin rutistukselta. Mutta salaisuus oli useissa tauoissa, joista saatin sopiva puskuri aikataulussa pysymyseen. Pitää muistaa joskus, kun järjestelen itse seminaareja. Lopussa otettiin vielä ryhmäkuvan ja Ishii tarjosi vielä Evangelion-kahvit.

Labille palattuamme otimme mukaan vahvistuksia ja menimme porukalla yakinikuaisukuriimutabehodaihin. Paikka oli Kawaramachissa ja kovin suosittu. Paikan muori tuli oikein kättelemään ja selostamaan kuinka mukava on saada ulkomaisia asiakkaita. Tiedä sitten käykö siellä paljon vai vähän länkkäreitä.Esteilyistäni huolimatta saivat tarjottua ruoat mulle sillä syyllä, kun oli esitelmä mennyt muka niin hyvin.

Seuraavaksi päiväksi oli sitten Japanin kulttuurikurssin esseen palautus ja pieni esitelmä esseestä tai asian vierestä. Yakinikuiluissa kulutetun illan jälkeen ei auttanut kuin alkaa kirjoittelemaan esseetä yöllä. Kirjoittelin naisten tasa-arvosta ja ay-liikkeestä, sekä uskontojen keskusjohdon puutteesta. Aika paljon täytesanoja ja muutenkin hyvin yöllisen oloinen essee.

Esitelmäpuheenvuorollani en viitsinyt alkaa julistamaan feminismiä, vaan puhuin kauppojen aukioloajoista ja kehuin Japanin laboratoriosysteemiä. Onneksi sen jälkeen aika loppuikin, yksi tunnin aikana miettimäni aihe jäi vielä seuraavaan kertaan.