Tanabata
Sendain vuoden kovimpia juhlia on elokuun alkuun sijoittuva Tanabata, jota katsomaan tulee ihmisiä läheltä ja jopa kaukaa. Idea on koristella kaupunki mustekalaa muistuttavilla härveleillä, jonkun ikiaikaisen prinssi- ja prinsessatarinan muistoksi. Tarinan yksityiskohtia en nyt tässä kuitenkaan muista. Peruskehys tuskin eroaa muistakaan tarinoista ja lopussa kaikki saavat toisensa tai ei. Joka tapauksessa juhliminen aloitettiin tavalliseen tyyliin sunnuntaina kun, vietettiin maanantaina käynnistyvän festivaalin aattoa.
Aaton kohokohta oli ilotulitus, jota itsekin lähdin seuraamaan vaihtari- ja japanilaisporukan mukaan. Ilma oli kuumankostea kuin saunassa ja pyöräily ihmismassassa vaikeahkoa. Ennustaen kovat ruuhkat lähempänä jätin pyörän koulun parkkipaikalle ja kävelin sieltä massojen mukana. Olinkin siis trendikkäästi myöhässä. Koko kaupunki tuntui olevan metsästämässä parhaita paikkoja tulituksen katselemiselle ja meiltä menikin tovi hyvän paikan etsimiseen. Olisi pitänyt vain käyttää siihen hiukan parempi tovi, sillä ensiksi löytämässämme paikassa vartiotornin kupeessa oli jättiräjähdysten edessä oli puita, metsää ja kivimuuri. Onneksi joku tajusi scouttia paremman paikan linnoituksen nurkan takaa.
Itse tulitus oli hienoa katseltavaa. Suomen periferiassa ei moiseen rahat riitä kunnilla, eikä yksityisillä ja Helsingissä ilotulituksen SM-kisoissakin pommitus on huhujen mukaan melko lyhyt. Sendaissa pauketta ja räimettä riitti puoleksitoista tunniksi mitään suurempia taukoja pitämättä. Parhaita olivat tietenkin kohdat, kun ammusta lauottiin taivaalle niin paljon yhtaikaa kuin mahdollista. Ensimmäistä kertaa pauke oli sitä luokkaa, että se toi oman lisänsä tulituksen hienouteen. Kuvailinkin innossa taivaanpaloa jälkipolvien katseltavaksi, mutta kameran muistikortti täyttyi 20 sekuntia ennen Grande Finalen loppuhuipennusta. Eli se siitä! :(
Tulituksen loputtua japanilaisten loputtomat massat painoivat keskustaan, jonne eri kauppamiehet olivat pystyttäneet pieniä kojuja myyden mitä ikinä keksivätkään ruoasta ja juomasta lasersapeleihin. Kännykkäverkot olivat tukossa ja meillä oli pieniä vaikeuksia löytää kellaribunkkeriin ilotulitukselta suojautunut ravitsemusliike, jonne osa seurueesta oli siirtynyt jo aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti