Joulujuttuja

Tohtori Livesey jatkoi tarinaa joulupäivänä 25. joulukuuta.

Joulu ei ole Japanissa mitenkään kauhean iso juhla, jouluaatto ja joulupäivä eivät ole edes lomaa, toisin kuin esimerkiksi jouluun 23. joka on keisarin syntymäpäivä. Japanissa satsataankin sitten sitäkin enemmän uuteen vuoteen.

Oma joulun juhlimiseni keskittyi jo torstaille, kun kävin Sendai-Finland Associationin joulujuhlassa Sendai Metropolitan Hotellissa. Kuten nimestä voinee päätelllä, kyseessä oli kohtuullisen hieno paikka. Tai no mitäpä tässä kiertelemään; hotelli oli hienoin hotelli, missä olen koskaan käynyt. Täytyy kyllä myöntää, että en kovin usein käy hotelleissa, ja vielä vähemmän hienoissa, mutta nyt kuitenkin. Aika snobipaikka siis.

Itse juhla oli melkoisen yksinkertainen. Meidät istutettiin pöytiin, jonka jälkeen juhlien kovimmat tyypit kävivät sanomassa mikrofoniin kukin vuorollaan muutaman sanasen. Minulle jäi tilaisuuden järjestäneen järjestön profiili ja funktio vähän epäselväksi, mutta käsitin, että se oli jonkinlainen enemmän tai vähemmän suomenmielisten kokoontuma. Aitoja suomalaisia ei paikalla ollut kuin me kolme vaihto-oppilasta. Kuten on ollut tapana, piti meidän jälleen kerran esitellä itsemme joukoille. Tilanteen yllättävästä luonteesta huolimatta alkaa jo nämä muutaman lauseen esittelyt japaniksi mennä aika rutiinilla.

Ohjelmasta huolehti Suomessakin vieraillut paikallisen lukion tyttökuoro, joka lauloi joululauluja ja Finlandian V.A. Koskenniemen sanoilla. Varsinkin Finlandia-hymnin kuuleminen ulkomaalaisten laulamana oli vaikuttavaa, enemmän ehkä hyvien laulajien ja heidän yllättävän hyvän suomenkielen laulutaitonsa, kuin minkään kansallistunnon roihuavan palon vuoksi. Tilaisuudessa vieraili myös joulupukki, jonka paikallaolo taisi olla monelle (varsinkin lapsiperheille) riittävä syy ylipäänsä osallistua juhlaan. Joulupukki oli tietenkin Suomesta, tosin ennakkotiedoista poiketen ei lainkaan rovaniemeläinen, mikä oli pienoinen pettymys. Ehdin nimittäin jutella pukin kanssa jo hotellin hississä, minne satuimme samaan aikaan saapuessamme ja jostain syystä pukki tunnistikin minut heti suomalaiseksi. Ei sillä, etten olisi itse pukkia joukosta erottanut...

Pukki olikin erityisesti lapsien ja lapsenmielisten mieleen. Pukki oli kai Finnairin ja muutaman muun suomalaisen yrityksen sponsoroima ja ymmärrän kyllä, että pukki haluaa sponsoreitaan tuoda esille. Mutta silti vähän särähti korvaan, kun pukki vastailee lasten esittämiin kysymyksiin firmoja mainostaen. No, tuskinpa pokemonien kotimaassa se ketään häiritsi, tosin tulkki jätti muutaman firman käännöksestä pois... Vähän teennäiseltä niiden ymppääminen pukin puheisiin kuulosti suomeksikin.

Opiskelijalle tällaisten tilaisuuksien kohokohta on ehdottomasti ruoka ja se olikin hyvää. Sitä oli myös oli riittävästi, kun osasi taktikoida kahmimalla kaikki ruokalajit lautasille ja pöytään heti paikalla. Odottelijoiden vatsat jäivät vajaiksi. Pitää erityisesti mainita tarjottu paisti, jonka syömäilyoperaatiota odotin mielenkiinnolla, paikassa kun ei ollut tarjota veitsiä, vaan piti käyttää syömäpuikkoja ja haarukkaa. Yllättäen paisti oli niin mureaa, ettei tarvinnut edes haarukkaa tikkujen avuksi. Mums!

Pukilta sain vielä kämpille lähtiessä lahjaksi Finnairin kalenterin ja Sibelius-lukion levyn. Kalenterista varmaan on ihan oikeaa hyötyä, levyn kierrätin palkinnoksi kyydittäjälleni. Ne jäivätkin sitten ainoiksi joululahjoiksi tänä vuonna, ellei paria itselleni itse itseäni käskien ostamaani levyä lasketa. No, täytyy olla kiltimpi ensi vuonna.

Jouluaatoksi ostin hyvää ruokaa ja vietinkin sen kotona rauhoittuen. Eli netissä surffaten. Tarkoituksena oli vuokrata joku filmi, mutta läheinen vuokraamo oli mennyt juuri joulun alla konkurssiin. Pornokauppa oli sentään vielä pystyssä, mutta sen kaupan tonttufilmit saivat jäädä hyllyyn.

Joulupäivänä kävin kaupungilla ja väentungos olikin valtaisa. Tehdessäni lähtöä huomasin ihmisten pakkautuneen kadun varsille kameroiden kanssa kuin odottamaan jotain. Pakkauduin sitten muiden seuraksi ja selvisi, että ihmiset odottivat kadun jouluvalojen sytyttämistä. Termi ei oikein anna parasta kuvaa tilanteesta, mutta sanottakoon, että olivat hienoimmat näkemäni jouluvalot. Kadun neljä puuriviä oli kokonaan koristeltu koko kadun mitalta valoilla. Kaunista. Harmi, ettei mun kamerassa oikein riittänyt potkua säädyllisiin kuviin ja sitten loppuikin jo akku.

Lopuksi toivotan vielä hyvää joulua kaikille!