Nakayama Kikka

 Jostain syystä en kertonut sakepanimon tarinan yhteydessä siitä, että matkalla pois ydinkeskustan alueelta kohti kaupungin lähiöitä ei voinut olla huomaamatta arvioiden mukaan noin 160 metrin korkuista puhtaanvalkoista (Buddhan?) patsasta, joka seisoo kukkulan (Nakayaman?) laella kädessään joku pallo ja sakekannu. Tuolloin en kerennyt kuin nähdä yhden vilauksen suuresta patsaasta läheltä ja muutaman vilauksen enemmän sitten kauempaa.

Patsas ei ole mikään vanha, vaan hyvinkin moderni, vaikka en tarkkaa rakennusvuotta tiedäkään. Opettaja kertoi, että paikalliset asukkaat eivät alunperin viereisen hotellin vetonaulaksi rakennetusta patsaasta oikein pidä ja sen purkamistakin oli harkittu, mutta todettu liian kalliiksi. Itse en oikein ymmärrä kritiikkiä... Ihmiset puhuvat, että se ei sovi ympäristöön, mutta mihin ympäristöön? Patsas pönöttää parkkipaikkojen, hotellien ja kauppakeskusten keskellä. Jos joku nyt maisemaa pilaa, niin vähiten se patsas. Minusta ihan kiva maamerkki ja soisin sen siinä seisovan tulevaisuudessakin.

Joka tapauksessa tuolla reissulla herännyt kiinnostus patsaaseen oli saanut minut jo kauan harkitsemaan pientä seikkailua Nakayamaan. Yritin itse asiassa jo joulupäivänä, mutta kameran akun loppuminen sai minut tekemään hienon täyskäännöksen keskustan suuntaan. Yritin samaa eilen, mutta kohtuullisen voimakas sade esti aikeeni. Tänään oli kuitenkin parempi onni niin kameran akun kestossa, kuin säiden suosiossa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli pyöräillä, mutta joulupäivän ylämäkiajojen jälkeen ei yksivaihteisella sotkeminen enää innostanutkaan samaan tapaan kuin aiemmin. Koska matka nyt ei ollut merkittävän pitkä, vain muutama kilometri (joskin ylämäkeä), päätin tuttuun tyyliin kävellä. Kävely on minusta muutenkin paras tapa tutustua uusiin paikkoihin. Näkee kaiken selvästi ja samalla tulee hyvin hahmottaneeksi paikkojen sijainnin toisiin paikkoihin, jolloin suunnistuskin helpottuu tulevaisuuden tilanteita silmällä pitäen.

Matka menikin aika joutuisasti ja kuvailin patsastakin pitkin matkaa. Olisin halunnut saada maisemakuvia Sendain länsipuolen vuorentöntyröistä, mutta en oikein löytänyt mitään hyvää paikkaa, missä ei olisi ollut joku talo tai sähköjohtoja edessä. Mutta löysin sentään Juscon massiivisen hypermarkettikompleksin, josta löytyi kauan kaipaamani kauppa, nimittäin oikea urheiluliike. Keskustan sports storet ovat nimittäin osoittautuneet fanitukselle omistautuneiksi kaupoiksi, joista ei mitään oikeaa urheiluvälinettä ja -asustetta saa. Pitää joskus käydä uudelleen tuolla Nakayaman Juscossa, jos tulee jollekin sporttisemmalle välineelle tarve.

Nytkin löysin sieltä jotain "soft" tai "round" golf-mailoja, jotka näytti vähän sähly- ja golfmailojen sekasikiöltä. Yritin katsella siinä mailan varresta riippuneesta vihkosta, että miten tätä uutta golfia oikein pelataan, mutta ei se nyt ihan aukottomasti selvinnyt. Tiedä sitten millainen villitys.

Kävin myös kirja- ja viinakaupassa, mutta kummastakaan ei löytynyt tarpeeksi hassua kalenteria ensi vuodelle. Alkaa tulla vähän kiire jo sen hommaamisesta, vaikka voisihan noita saada vuodenvaihteen jälkeen alennuksella.