Seikkailut vuoden viimeisenä päivänä

Näin vuoden loppupuolella kaikkialla eri meedioissa näkyy erilaisia vuoden suurten, mystisten, merkittävien ja siinä samalla myös merkityksettömien tapahtumien listauksia ja luetteloita. Niitä on aina kiva lukea tai ainakin silmäillä. Miksipä en siis liittyisi tähän itsensä ilmoittavien iloiseen joukkoon ja rakentaisi jotain listausta myös omien mielipiteideni mukaan arvostelluista erinäisistä, mutta myös hyvin erilaisista asioista?

No siksi, että yritin keksiä kaikenlaisia hassuja kategorioita asioille, joita muistella, mutta en keksinyt kuin pari ja niistäkään ei oikein riittänyt mitään ihmeellistä sanottavaa. Olisin tietenkin voinut kirjoittaa miten lähtö vaihto-opiskelemaan oli isoin juttu tänä vuonna ja niin päin pois edelleen. Toisaalta sellaista voi sitten kirjoittaa kahdeksan kuukauden päästä, kun voi käsitellä koko reissua kokonaisuutena, pätkimättä sitä jonkun keinotekoisen auringon kiertoon perustuvan rajan kohdalta.

Olisin myös voinut arvostella kirjoja ja elokuvia, mutta kun olen molemmissa aina vähän jäljessä, en millään muista mitä kirjoja satuin lukemaan viime tammikuussa ja mitä kaksi vuotta sitten helmikuussa. Ironista kyllä, mulla oli täsmälleen sama ongelma vuosi sitten, jonka korjasin kirjoittamalla lukemieni kirjojen ja elokuvien nimet muistiin. Mutta jaksoin sitä pari riviä ja sen jälkeen lopetin ja nyt tuo tiedostonpätkäkin on kovalevyllä kaapissa, ei siin missään mistä sen voisi lukea. Muutaman muun mielessä käyneen kategorian tapauksessa tuntui, että niiden järjestämiseen on parempi jokin ihan muu paikka kuin tämä blogintekele. Näiden raskauttavien todisteiden nojalla tyydyn kertomaan peruskertomukseen siitä, miten vuodenvaihteeni sujui täällä keisarikunnassa.

Uusi vuosi on Japanissa se vuoden isoin juhla, eikä jää joulun varjoon kuten länsimaissa on tapana. Pikemminkin juuri päinvastoin. Päinvastaista on myös juhlien luonne. Siinä missä joulu on Suomessa perhejuhla, Japanissa joulua vietetään kavereiden kanssa ja uusi vuosi otetaan sitten vastaan perheen kanssa temppelissä, mitä voisi ehkä verrata tapakristittyjen joulukirkkoon. Tai sitten ei voi.

Myös Kaikan oli talviloman aikana hyvin tyhjillään monen matkustaessa ympäri ämpäri Japania ja se huolestuttikin minua kovasti, sillä yksin olisi kovin ankea juhlistaa uutta vuotta. Aamupäivällä Maailman paskin internet kaatui ja kun se ei moneen tuntiin tuntunut korjaantuvan, oli aika epätoivoisille teoille. Niin epätoivoisille, että pungin itseni täällä vielä majailevien yhden singaporelaisen ja kahden korealaisen tyypin riesaksi. Suunnitelmana oli käydä syömässä ja sitten mennä jonneki baariin, mikä nyt ei sinällään kuulostanut lainkaan hassummalta.

Näin uuden vuoden aikaan keskusta oli yllättävän autio jo kahdeksan aikaan illalla. Itse asiassa en ole tainnut koskaan nähdä katuja noin tyhjänä ihmisistä. Meitä vähän huolettikin, että onkohan baarissakaan ketään vai odottavatko kaikki kieli pitkällä syntiensä anteeksiantoa ja keskiyön kellojen sataakahdeksaa kumausta.

Tuli pienenä yllätyksenä, että uutena vuotena kaupat ja ravitsemusliikkeet ei olekaan aina auki niin kuin yleensä, joten me ei päästy mihinkään säädylliseen ruokapaikkaan niiden ollessa jo kiinni. Intoa ei liiemmin ollut alkaa sellaista etsimäänkään, joten hyvin pikaisen parin kadun tutkaamisen jälkeen päädyimme syömään paikallisessa pikaruokalassa jotain riisin, porsaan ja epämääräisen yhdistelmää. Koska emmeet olleet oikein varmoja Japanin uudenvuoden viettotavoista, kysyimme tarjoilijalta ilotulituksista ja hän ilmoitti ettei sellaisia ole.

Bussissa joku oli saanut ajatuksen, että voisimme mennä keilaamaan, siis heittelemään pallolla palikoita, ennen mihinkään baariin menoa. Näin spontaani idea oli tietenkin toteutettava ja suunnistimme syöminkien jälkeen aivan kaupungin keskustassa sijaitsevaan keilailuhalliin. Yllätykseksi paikassa oli jopa minulle sopivia monoja, joiden puutetta muistelisin kärsineeni joskus koulun keilaamisissa Rovaniemellä. Täytyy kyllä mainita, että tuolloin keilailut jäivät pariin pallonvieritykseen, joten virallisesti tämä uudenvuoden aatto olkoon debyyttini. Se menikin yllättävän hyvin, sillä sijoituin kummassakin kahdesta pelaamastamme pelistä kolmanneksi ja voitin vielä strikellä yhden ilmaisen pelin pelattavaksi tulevaisuudessa. Koska pelien jälkeen ei ollut vielä ihan baariaika, katseltiin siinä keilahallin aulassa vähän pitempi hetki K-1 kickboxingtappelun uudenvuoden aaton main eventtiä, kun siellä oli jotain korealaisia, joita meidän ryhmämme korealaiset halusivat kannustaa joidenkin epäonnisten raukkojen hakkaamisessa.

Myöhemmin illalla päädyimme Sendain pahamaineiseen Bar Isn't It:iin, jonne sai maksaa itsensä kipeäksi. Paikka olikin yllättävän täynnä verrattuna katujen autiuteen, mutta paikalla olikin todella paljon länkkäreitä ja muita ulkomaaneläviä. Paras juttu japanilaisessa uudenvuoden juhlinnassa oli isohko sakekiulu joka avattiin vuoden vaihtuessa ja josta sitten jaettiin janoisille juotavaa.

EJossain vaiheessa juomaa jonottaessani (luitte oikein, Japanissa baaritiskille jonotetaan siististi jonossa) pistin merkille hyvin suomalaiselta näyttävän seurueen, mutta en viitsinyt, enkä ollut vielä tarpeeksi myrkyttynyt alkoholista, että olisin mennyt asiasta heiltä kysymään. He kuitenkin viitsivät kysyä samaa minulta ja vietinkin sitten loppuillan näiden suomalaisten ja heidän vieraidensa seurueessa. Vaikka kyseinen baari on ehkä paskin paikka koskaan jutella mistään, niin ehti siinä kuitenkin jotain puhua.

Eli hyvää uutta vuotta itse kullekin!