Kolmas päivä: Siirtymätaival

Koska höllässä matkasuunnitelmassamme oli Hiroshimalle varattu vain yksi ainokainen päivä, suuntasimme hyvin pian hotellista ulos kirjauduttuamme kohti seuraavaa kohdetta ja Kiotoa. Junalippujen ostokin sujui tällä kertaa kommelluksitta, vaikka emme ihan juuri siihen junaan päässeetkään, johon olisimme halunneet. Aikaa jäi kuitenkin postikorttien lähettämiseen ja tahattomaan väkivaltaan.

Kiotoon saavuimme suunnitelman mukaan iltapäivästä. Vaikka kaupunki on tunnettu enemmänkin klassisesta japanilaisuudestaan, on siellä mukavan uusi asema, josta löytyy ihmeteltävää hetkeksi myös satunnaiselle matkaajalle. Itse vähän mokasimme, kun ulostauduimme vahingossa täysin väärältä puolen asemaa ja jouduimme kiertämään pytingin julkeammalle sivulle ties mistä sivukujien ja matalien siltojen alta.

Mutta olihan se asema sitten kohtuu hieno! Ainakin modernin näköinen, kun vertaa Tokion, Hiroshiman tai vaikkapa Sendain kylmän sodan ja 60-luvun tylsiin ja harmaisiin asemabunkkereihin. Ylätasanteen pleksin takaa oli hienot näkymät kaupungin pohjois- ja eteläsuuntiin, mutta miltei puolen rakennuksen mittainen portaikko ylös asti oli vain hukkatilaa. Arkkitehdit saavannevat kuitenkin kiksinsä.

Ennakkoon tuntemattoman koostumuksen omanneet raamenit vatsaan imailtuamme ja hetken yleisesti lorvailtuamme soitimme Kioton "oppaallemme". Sattumalta Ritsuko oli juuri asemalla ja sovimme miitin katutasolle. Sovimme taistelusuunnitelmasta huomiseksi ja lähdimme melko pikaisesti kohti meidän majoitusta.

Olin ennen reissua varannut kiireessä majoitukset hostelleista kuhunkin kaupunkiin, ja kun tekee jotain kiireessä, saattaa tulla sählättyä. Ja nyt tuli. Varaamamme hostelli osoittautui kolmannen valtakunnan henkiseksi perilliseksi säännöillään ja rajoituksillaan. Miltä kuulostaisi iltayhdeksän nukkumaanmenoajat ja herääminen ennen seitsemää? No perseestähän se. Moista holhousta ei ole ollut sitten lastentarha-aikojen, paitsi tietenkin intissä. Mutta koska inttikokemukset olivat vielä tuoreena mielessä, ei hostellimajoitus juurikaan herättänyt innostusta.

Tehtävänä oli siis löytää noin tunnissa korvaava majoitus, jotta kerkeäisi vielä soittamaan ja perumaan varauksemme ennen hostellin check-inin sulkemisaikaa. Koska olimme asemalla, ja meidän piti kävellä hostellille, piti korvaavankin majoituksen löytyä matkan varrelta... Syöksyimmekin uhmakkaasti hotelleihin kysymään yösijaa. Tosin fiineimpiin emme uskaltautuneet, tarkoitus ei kuitenkaan ollut tulla reissulla köyhäksi. Ainakaan rutiköyhäksi.

Koska Hiroshimassa oli tärpännyt heti ensimmäisestä paikasta, olimme melkoisen toiveikkaita. Toiveikkuus kuitenkin karisi nopeasti kun hotelli toisensa jälkeen ilmoitti olevansa täynnä, eikä edes tallia tarjottu. Epäilin jo jossain vaiheessa nuhjuisen ulkoasumme olevan syynä moiseen iloiseen kohteliaisuuteen naamioituun penseyteen.

Aika alkoi lopussa. Ylittäessämme Kioton halki virtaavan Kamogawa-joen, olimme jo aivan natsihostellin porteilla. Usko alkoi jo loppua, kun emme onnistuneet löytämään erään lupaavan hotellin ovea. Onneksi vastapuolelta katua löytyi kuitenkin pelastus ja huone! Hetken neuvoteltuamme olimme yhtä mieltä siitä, ettei hostellin ankaraan kurimukseen olisi syytä antautua ja bookkasimme heti kaksi yötä, jättäen kolmannen jokeriksi jonkun yllättävän varalle.

Koska meidän ei tarvinnut sittenkään mennä nukkumaan naperoiden kanssa yhtaikaa, huomasimme illan olevan nuori ja henkilökohtaisen huollon jälkeen lähdimme tutkimusmatkalle Kioton keskiviikkoiltaan. Raameneista huolimatta näimme nälkää ja löysimme pian itsemme "Crazy Donkey" -nimisestä paikasta. Paikan asiakaskunta oli pääosin kihertäviä teinityttöjä, joista joku antoi meille karkkia. Myöhemmin paikassa näkyi kyllä vanhempaakin väkeä ja länkkäripariskunta. Tilasimme japanilaiseen tapaan lonkeroita, jotain pyöreää ja ranskalaisia pottuja. Ja tietenkin isot oluet. Miehekkään alkuruoan jälkeen tilasimme söpön jälkiruoan; suklaakakkua ja kahvia vaaleanpunaisista sydänkupeista.

Etsimme hetken ajan jatkopaikkaa ja eksyimme sitten Kioton punaisten lyhtyjen kujille. Sopiva shottibaari, "Smooth", löytyikin ja nautimme siellä ystävällisen palvelun lisäksi parit oluet, Cuba Libret ja Kamikazet. Koska aamulla oli aikainen herätys jätimme kovemmat juhlimiset siihen. Iltapalaksi toveri osti onigirin ja oluen lisäksi vielä pussillisen epämääräistä nollan kalorin geeliä. Kaipa se tuli syötyä/juotua/levitettyä suuhun/jonnekin.