Satunnaista läppää huhti-toukokuulta osa 2: Kulttuuria

Nyt kun koulukin on taas alkanut, voisin kertoa Japanese Culture B -kurssin field tripeistä, joita on tähän mennessä kertynyt jo kaksi tai kolme kappaletta, laskutavasta riippuen. Kurssi on muuten melko tylsähkö; siellä luetaan japanilaista ala-asteen tekstikirjaa. Ja käsitellään kulttuuria sitä kautta. Vähän mulle epämieluinen lähestymistapa, mutta siinähän se menee. Japanilaiset alakoululaiset lukevat muuten melko rankkaa tavaraa. Yksikin tarina kertoi pommituksessa vanhempansa hukanneesta pikkutytöstä, joka lopuksi kuolee kohdaten vanhempansa taivaassa.

Field tripit ovat kuitenkin kurssin suola ja niitä onkin ollut jo kiitettävästi heti kurssin alkuun. Ensimmäinen retkemme suuntautui Kawauchin kampuksen ja Sendain keskustan välimaastossa sijaitsevalle Aoban linnan raunioille. Aoban linnan rakennus vuonna 1600 Date Masamunen toimesta pisti aikoinaan alulle koko Sendain kaupungin ja on sikäli historiallisesti varsin merkittävä paikka paikallisessa historiassa.

Meidän piti saada opas Sendain kaupunginmuseolta, mutta oppaaksemme lupautunut museon tutkija ei jaksanut kävellä kuin muutaman metrin, näytti yhden Date Masamunen patsaan ja palasi takaisin oikeisiin töihinsä. Patsaskin oli pelkkä puolikas, sillä lopusta oli tehty aseita sodan aikana.

Jatkoimme siis ilman opasta ylös linnan raunioille. Linna oli rakennettu puolustuksellisesti varsin oivaan paikkaan; vuorelle, jonka toisella laidalla on lähes pystysuora alhaalla jokeen päättyvä kallioseinämä. Muita suuntia puolustivat varsin korkeat muurit. Enpä olisi halunnut mäkeä vastaan keppi tanassa hyökätä. Ei muuten ollut halunnut koskaan kukaan muukaan, koska linnaa vastaan ei ollut kukaan viitsinyt sen olemassaoloaikana taistella. Viisaita miehiä nuo entisaikojen soturit.

Itse linnanraunioilta aukesi aika hulppea näkymä yli kaupungin. Itse linna oli harmi kyllä tuhoutunut. Meiji-restauraation aikana linnan isännät katsoivat parhaaksi pysyä shogunin puolella sisällissodassa keisaria vastaan. Virhe! Keisarillisien voitettua he eivät linnaa käytännössä vallanneet, mutta katsoivat parhaaksi repiä pytingin maan tasalle joka tapauksessa. Lähes 75 vuotta myöhemmin amerikkalaiset pommikoneet huolehtivat siitäkin vähästä, joka oli jäänyt keisarillisilta joukoilta jäljelle. Linnaa on sittemmin yritetty jälleenrakentaa entiseen loistoonsa, mutta toistaiseksi vain muurit on saatu alkuperäiseen kuntoon. Vuoren paikalla linnan raunioiden lisäksi on kuitenkin Date Masamunen ratsastajapatsas ja jonkinlainen sodassa kaatuneiden muistomerkki.

Seuraavalla viikolla jatkoimme samalla aiheella. Tutustuimme Sendain kaupungimuseoon, tällä kertaa sisätiloissa. Vaihto-oppilaina pääsimme ilmaiseksi sisään. Tällä kertaa oppaina toimi museon vapaaehtoistyöläisiä. He eivät ainakaan karanneet minnekään. Oppilaat sen sijaan karkasivat. Katsoin vähän epäuskoisena, kun ketään ei tuntunut kiinnostavan oppaiden selitykset, vaan ihmiset kirmailivat missä sattuu. Lopputuloksena oli se, että oppaat katselivat näyttelyä keskenään, vailla opastettavia. Minua vähän hävetti, ihmiset olivat vapaaehtoisesti ylitöissä ja sitten porukka ei kuuntele heitä edes myötätunnosta. Meidän oppaamme oli ainoa, jolla riitti opastettavia, minun ja parin muun oikeasti kiinnostuneen leimauduttua häneen kuin vastasyntyneet pennut.

Näyttely kertoi pääasiassa Sendain historiasta. Kuinkas muutenkaan. Mielenkiintoisin asia näyttelyssä oli Aoban linnan lähialueista tehty pienoismalli, josta näkyi mitä aikoinaan oli missäkin päin kaupunkia. Samalla selittyi miksi myös meidän kampuksella tehdään arkeologisia kaivauksia ennen metrolinjan tuloa. Koko kampusalue on aikoinaan ollut keskiaikaista linnamaata. Toinen mielenkiintoinen oli Aoban linnasta haettu koko seinän peittänyt vanhan kartan rekonstruktio. Sen ääressä lienee suunniteltu sotia ja mietitty visaisia geokätköjä.

Seuraavan salin aseet ja muut tappovälineet olivat varma kiinnostuksen kohde, tosin näytteillä ei ollut mitään hurjan erikoista sellaista, mitä ei olisi tullut nähtyä aiemmin. Pari Boshin-sodan aikaista puista tykkiä nyt kuitenkin.

Date Masamunen ja hänen poikiensa samuraihaarniskoita tuli kuitenkin tutkailtua kauemminkin. Esillä oli myös Daten suvun kovimpien jätkien esineistöä, aseistusta ja muuta tarpeellista tavaraa. Suurin osa kamoista oli kuitenkin seremoniallisiin tarpeisiin, sotia niillä ei ehditty. Minua olikin askarruttanut kuinka Masamunen kypäräänsä kiinnittämä hulppea lähes metrinen kuunsirppi on toiminut taistelutilanteessa. Sain vastaukseksi, että Masamune soti sotansa ennen kuin otti käyttöön kuuluisan kypäränsä, jonka sirppikoriste koristaa nyt mitä ihmeellisimpiä asioita Sendaissa, aina kaupungin baseball-stadionin katteesta lähtien.

Koska Masamunesta on tullut opittua jo aiemmin, museon mielenkiintoisimmaksi anniksi nousi minulle ennestään tuntemattomampi Hasekura Tsunenaga. Date Masamune oli aikoinaan muihin japanilaisiin herrasmiehiin verrattuna varsinainen kristittyjen ystävä ja kirjoitti jopa terveisensä paaville. Roomaan kirjettä viemään valittiin samurai Hasekura Tsunenaga, joka portugalilaisten avulla Japanissa rakennetulla Date Maru -laivalla lähti ylittämään Tyyntä merta kohteena Eurooppa ja Rooma.

Reissu onnistui mitä parhaiten ja Euroopassa Hasekura kastettiin kristityksi ottaen samalla länsimaisen nimen. Palaten Intian valtameren kautta Hasekurasta tuli samalla myös mitä luultavimmin ensimmäinen japanilainen maailmanympärimatkaaja. Pahaksi onneksi kristinuskosta kovasti innostunut Hasekura joutui pettymään, kun hänen poissaolonsa aikana Japanissa oli omaksuttu kielteisemmät asenteet ja kristityt pakotettiin hylkäämään uskonsa. Näyttelyssä Hasekuralta jäänyttä esineistöä oli esillä paljon. Maalauksia, kirjeitä paaville ja muuta eurooppalaista esineistöä, joka ei nyt minulle ollut uutta, olenhan museoissa käynyt Euroopassakin.

Lopuksi tutustuimme vielä porukalla museon lasten leikkihuoneeseen, missä sai mm. poseerata Masamunen sirppikypärän kanssa ja leikkiä enemmän tai vähemmän historiallisilla leluilla. Leikkiessä menikin sitten melkein yhtä paljon aikaa kuin koko muuhun museoon tutustumisessa yhteensä. Kaikenkaikkiaan museo oli ihan mukava paikka, ja kun sinne pääsee ilmaiseksi sisään, pitää siellä käydä vielä joskus uudestaan. Tällä hetkellä esillä on kai egyptiläisiä muumioita. Voisi käydä katsomassa niitäkin jos kerkeää.

Kurssin kolmas field trip oli sitten erilainen tapaus. Pyöräilimme hillittömän mäen päälle hiukanvaikeahkosti löydettävälle Daimanji-temppelille. Meillä oli sovittu temppelin papin kanssa tapaaminen, mutta yllättävä kuolemantapaus pakotti hänet osallistumaan hautajaisiin. Papin ollessa myöhässä tutustuimme mäellä temppelin yläpuolella sijaitsevaan pyhäkkö/paviljonki/muu pyhä rakennus -rykelmään. Yhdessä rakennuksessa säilytettiin tuhatta Buddhapatsasta, joista Sendain kaupunki on alunperin saanut nimensä. Sittemmin Masamune muutti paikan haltuun ottaessaan kaupungin nimen kanjit itseään enemmän miellyttäneisiin. Paikalta avautui myös kaunis lehvästöjen holvaama näköala kaupungin ylle.

Kun laskeuduimme alas, oli pappi saapunut hautajaisista. Aiemmat oppaamme ovat lähinnä puhuneet opettajamme kanssa ja johdattaneet meitä eri paikkoihin kohteessa, aina asiaankuuluvasti selittäen. Daimanjin pappi oli toista maata. Mies kyseli meiltä kaikkea mahdollista ja alkoi jo kävellessämme temppeliin selittää omia geopoliittisia näkemyksiään ja zen-buddhismin filosofiaa. Itse koin hauskaksi, että mies puhui jykevällä äänellään samalla tavalla kuin suomalaisten sketsisarjojen stereotyyppiset romanit. Varsinkin "Hai!" oli kuultuna hulvaton.

Temppelissä istuuduimme jonkinlaiseen pääsaliin. Vähän oudosti paikka muistutti kirkkoa, penkit ja kaikki. Minulle jäikin epäselväksi miten buddhalaiset temppelissä uskoaan harjoittavat vai harjoittavatko siellä jotkin muut jotain ihan muuta. Pappi nimittäin ei paljon temppelistään kertonut, vaan lähinnä zen-buddhismista ja omista nuoruudenseikkailuistaan Amerikassa, jotka olivat nekin varsin hauskoja tarinoita. Varsin erilainen visiitti siis kuin mitkään aiemmat, mutta tykkäsin.

Lopuksi pappi vielä näytti meille jonkin toisen salin, jonne sai tulla opiskelemaan zen-meditaatiota jos kiinnosti. Voisi olla ihan hassua.

Lisäsin tähän postiin linkkejä Wikipediaan, niin voi opiskella lisää jos kiinnostaa. Minua ainakin kiinnosti.