Nakayama Karyu

En ollut käynyt Nakayamalla sitten ensimmäisen vierailuni, joten oli jo aikakin tehdä paluu. Edellisellä kerralla olin suunnistanut Sendain oma "vapauden patsas" maamerkkinäni ja ajattelin, että olisi aika tehdä vähän tarkempaa tutkimusta patsaan luonteesta.

Minulle nimittäin selvisi yllättäen, että patsaaseen pääsee sisälle. Oli pakko selvittää mitä salaisuuksia patsas kätkisi sisälleen. Infotiskillä joutui maksamaan muutaman sata jeniä sisäänpääsyämaksua, mutta sai sentään englanninkielisen esitteen. Alakerrassa oli jonkinlainen gift shop ja 12 hurjan näköistä Buddhan kenraalia, jotka olivat järjestäytyneet kiinalaisten eläinhoroskooppien mukaiseen järjestykseen. Suosikilleen sai lahjoittaa rahaa. Minun syntymävuoteni kenraalidemoni oli ihan pelottavan näköinen ilmestys, eikä lainkaan vässyköin.

Alakerrasta otettiin hissi 100m ylöspäin patsaan "pään" sisään. Siellä oli jonkinlainen alttari, jossa säilytettiin jotain reliikkiä, jota ei tietenkään yleisölle näytetty. Vähän oudosti patsaan tarjoamat mahdollisuudet huikeisiin näköaloihin oli hukattu kokonaan. Sadan metrin korkeudesta avautui kyllä hienot maisemat kaupungin yli aina merelle asti, mutta katselu tapahtui naurettavan pienistä ja likaisista ikkunoista, joista ei sitten paljon nähnytkään. Itse olisin rakentanut vaikka patsaan otsaan kunnon lasisen näköalaikkunan.

Patsaalla oli kuitenkin erittäin cool rakenne. Se oli sisältä täysin ontto. Tähän onttoon tilaan oli sitten rakennettu kierreportaat sivuille ja 11 tasannetta keskelle. Huipulta pystyy näkemään suoraan pohjimmaiseen kerrokseen, eli pudotusta tulee melkoisesti. Tällainen tila saa aikaan varsin coolin efektin. Paikan akustiikka on nimittäin mitä hienoin. Alhaalla kiljuvien lapsien äänet muuttuvat kauhuelokuvien kummitusten tuskanvaikerrukseksi äänen poukkoillessa alhaalta ylös. Paikassa osaavampi voisi toteuttaa todella mielenkiintoisia akustisia kokeiluja.

Itse patsaan päätarkoitus on olla koti 108:lle Kannonille, jotka ovat vähän kuin Buddhan patsaita, mutta eivät sinne päinkään. Joka tapauksessa kannoneita on joka huolen ja surun karkoitukseen. Tehokkaampaa karkoitusta saa kun lahjoittaa patsaan juurelle rahaa. Sadastakahdeksasta pitäisi riittää valita. Jaksoin lukea kannoneiden selityksiä muutaman kerroksen ajan, sitten alkoi käydä tylsäksi.

Olen muuten vähän periaatteelisesti vastaan paikan rahankeruuta. Japanissa temppelit saavat rahoituksensa kokonaan ihmisten lahjoituksista verovapaana. Tämä on ihan ok. Mutta Daikannonin patsas on käsittääkseni kokonaan yksityisen firman aikoinaan rakentama, eikä suoraan sidoksissa mihinkään uskonnolliseen systeemiin. Niinpä näin valtiokirkon maasta tulevalle tuntuu oudolta nähdä ihmisten syytävän rahaa yksityisen firman taskuun, joskin he sitä näennäisesti jumalpatsaan juurelle laittavatkin.

Lopulta patsaan suurin anti oli nimenomaan sen hieno rakenne ja sen synnyttämät aavemaiset kaiut. Silti olen sitä mieltä, ettei patsasta ole syytä repiä alas. Elleivät sitten aio rakentaa isompaa ja parempaa tilalle. Vaikkapa sellaista jolla olisi otsalla näköalatasanne.