I survived Matsushima osa II

Saavuimme Matsushimaan hieman ennen iltahämärää. Matsushima on Sendaista vain lyhyen matkan päässä pohjoiseen ja siksi on vähän yllättävää, että tuli käytyä vasta nyt. Yritystä on kyllä ollut, mutta kaikki reissut ovat aina jostain syystä kariutuneet johonkin enemmän tai vähemmän tärkeään tekosyyhyn. Joka tapauksessa Matsushima on yksi Japanin top3 maisemista, ja koostuu noin 200:sta pienestä saaresta, joita turistit tulevat ihmettelemään. Voisi verrata vaikkapa Turun saaristoon.

Hotellimme toimi samalla periaatteella kuin edellinenkin, eli huoneet olivat ryokan-tyyliä, mutta yleisilme perin hotellimainen. Hotelli sijaitsi todella hyvällä paikalla ihan merenrannalla tarjoten näköalan Matsushiman kuuluisaan saaristoon. Edellisestä hotellista poiketen ruoat syötiin rauhassa huoneessa, mikä oli ihan kiva juttu, kun vertaa ateriointiin epämääräisessä vaatekaupassa.

Ruoat olivat muuten hyviä. Teemaan sopivasti lihaa ei ollut lainkaan, vaan suurin osa pöydän antimista oli merestä nostettuja ölliäisiä. Illallistamiseen kului reilu tunti, koska ruokaa oli paljon ja japanilaiseen tyyliin jokainen suupala vaati aina jotain dippaamista, säätöä tai räpläämistä. Aterian kruunanneen saksiveikkoravun syömisen suoritus kesti ajallisesti pisimpään, sitä kun piti ihan alkaa opettelemaan.

Mitään ihmeempiä ei enää illalla tehty. Kävimme toteamassa ulkona, että siellä satoi edelleen vettä ja paikka oli todella autio, mikä oli erityisen hassua, kun seuraavana päivänä olisi vielä merenpäivän festarit. Taifuuni oli rokottanut hotellivarauksia myös Matsushimassa.

Seuraavana aamuna sää oli yllättäen hiukan parempi, sillä vaikka oli pilvistä, ei satanut sentään vettä. Myös ihmisiä alkoi näkyä edellisten päivien autiuden jälkeen, ja loppupäivästä oli jo vähän perusjapanilaista ruuhkantuntua. Kävimme ihmettelemässä kaikkia kolmea-neljää saarta, jonne pääsi siltaa pitkin. Ihan hienojahan ne maisemat olivat ja pääsi metsätaipaleelle. Läheisessä temppelissä oli luoliin piilotettuja buddhankuvia ja samanlaisia löytyi myös muutamasta saaresta.

Kävimme myös tunnin laivakierroksella katsomassa loput saaret. Pääosan saarilta varastivat kuitenkin lokkiystävät. Japanilaiset harrastivat nimittäin lokkien ruokkimista laivan kannelta, joka sai linnut vallan kiihkoisiksi hamuamaan ruokaa myös niiltä, joilla ei sitä ollut antaa. Siipien läpsyessä otsaan ja lokkien näykkiessä sormista, kokemus oli kuin Hitchcockin linnuista. Oulussa röyhkeimmätkin känkkylokit sentään toimivat yksin, eikä sadan kaverin kanssa. Linnut häiritsivät olemassaolollaan myös saarten tallentamista valokuvauksen keinoin, kun joka kuvaan änkesi joku lokki ahteriaan saaren eteen.

Paluumatkalla kohdattiin myös jonkinlainen festivaalilaivojen kulkue, jotka juhlistivat jotain, ajalemalla lahdella jonossa erivärisin lipuin varustetuissa veneissä ja ampuen ilotulitteita tasaisin väliajoin. Olivat kuitenkin ihan hieno näky.

Laivamatkan alkaessa aurinkokin alkoi paistaa. Kahden päivän vesisateen jälkeen tunnin auringonpaiste merellä ilman asianmukaista suojausta poltti kuitenkin naamani karrelle. Ei siis ihan nappiin menneet reissusäät.

Kämpille päästyäni sain kuulla, että Niigatassa oli ollut pari voimakasta maanjäristystä ja ydinvoimala tulessa. Eipä ollut Matsushimaan asti tullut tietoa. No, pitää todeta taas, että selvisin!